Suomalaisten suuryritysten kestävyysraportoinnin tila ennen CSR-direktiivin voimaantuloa

Abstract

Kestävyys ja yritysvastuu ovat yhä enenevissä määrin osa nykyaikaista yritystoimintaa. Suomalaisten suuryritysten keskuudessa yritysvastuullinen toiminta nähdään mahdollisuutena täyttää sidosryhmien erilaiset odotukset sekä lakisääteiset vaatimukset. Toiminnan yritysvastuullisuudesta viestintä voidaan toteuttaa kestävyysraportoinnin avulla. Vain yleisen edun kannalta merkittävillä yhtiöillä on ollut Suomessa velvollisuus julkaista kestävyysinformaatiota. Vuonna 2022 annettu Euroopan unionin CSR-direktiivi kuitenkin lisää merkittävästi kestävyysraportointivelvoitteen alaisuuteen siirtyvien yhtiöiden määrää niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa vuodesta 2024 alkaen. CSR-direktiivin yhteyteen on laadittu ESR-standardi, jonka mukaan raportoitaessa täytetään CSR-direktiivin mukaiset kestävyysraportointivaatimukset.

Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia suomalaisten suuryritysten kestävyysraportoinnin tilaa verrattuna ESRS 2-raportointistandardin tiedonantovaatimuksiin sekä lisätä ymmärrystä pörssilistautuneiden ja listaamattomien suuryritysten kestävyysraportoinnin eroista laadullisten menetelmien avulla. Tutkimus toteutettiin teorialähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä ja tutkimusaineistona käytettiin 16 kestävyysraporttia, joista puolet oli listayhtiöiden ja puolet listaamattomien yhtiöiden laatimia. Kestävyysraporttien analysoinnissa hyödynnettiin ESRS 2-standardia, sillä se sisältää raportointivaatimuksia, jotka velvoittavat kaikkia yhtiöitä toimialasta riippumatta. Raporttien arvioinnin tueksi laadittiin ei-taloudellinen pisteytyskehys, jota hyödyntämällä pyrit-tiin saavuttamaan mahdollisimman korkea objektiivisuuden taso aineiston analysoinnissa. Aineiston analyysissä pyrittiin tunnistamaan tunnusomaisia piirteitä hyväksi, kohtatalaiseksi ja heikoksi arvioidulle kestävyysraportoinnille.

Tutkimusaineiston pienen koon vuoksi tulosten yleistäminen tätä tutkielmaa laajemmalle ei ole mahdollista, vaan tuloksia tulee tulkita kontekstissaan. Tutkielmassa havaittiin, että raportointi ESRS 2-standardin tiedonantovaatimusten sisällöstä vaikuttaisi olevan kattavampaa listayhtiöiden keskuudessa listaamattomiin yrityksiin verrattuna. Yleisellä tasolla voidaan todeta, että raportoinnin taso vaihtelee merkittävästi ESRS 2-standardin eri tiedonantovaatimusten osalta. Kun huomioidaan koko tutkimusaineisto, raportointi kestävyysraportin konsolidoinnin laajuudesta sekä sidosryhmäyhteistyöstä on laadittu kattavimmin. Toisaalta raportointi kestävyysseikkojen sisäisestä valvonnasta on toteutettu heikoiten. Listayhtiöiden ja listaamattomien yritysten raportoinnin eroja tarkastellessa havaittiin, että listayhtiöt raportoivat kattavammin hallintoon liittyvistä seikoista. Sen sijaan muiden raportointivaatimusten osalta ero ei ollut yhtä merkittävä. Raportoinnin kattavuuteen liittyviä eroja saattavat selittää tutkimuksessa havaitut erot kestävyysraportoinnin laadintatapojen välillä.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, ettei tutkimusaineistoon kuuluvien suomalaisten suuryritysten kestävyysraportointi vastaa ESR-standardin tiedonantovaatimusten tasoa. Tutkielman tulosten perusteella ei kuitenkaan voida muodostaa täydellistä kokonaiskuvaa suomalaisten suuryritysten kestävyysraportoinnin tasosta, sillä tutkimusaineisto ei kata kaikkia suomalaisia suuryhtiöitä. Lisäksi on huomioitava, että ESR-standardit koostuvat useammasta standardista, joita ei huomioitu tässä tutkielmassa. Edellä esitetyt rajoitukset tarjoavat mielenkiintoisia mahdollisuuksia jatkotutkimukselle. Tulevaisuudessa aihetta voitaisiin tutkia hyödyntäen ESR-standardien aihe- ja alakohtaisia standardeja. Lisäksi pienten ja keskisuurten yritysten kestävyysraportoinnin merkitys saattaa tulevaisuudessa kasvaa hankintaketjuihin liittyvien raportointivelvoitteiden lisääntyessä, mikä avaa uusia mahdollisuuksia jatkotutkimukselle.