Tunteiden viemää: Tietoinen läsnäolo ja kielteiset tunteet jokapäiväisessä elämässä

Abstract

Tietoinen läsnäolo kuvaa tarkkaavuuden tietoista suuntaamista ja orientoitumista nykyhetken kokemukseen avoimesti, uteliaasti ja hyväksyvästi. Se voidaan käsitteellistää hetkelliseksi mielensisäiseksi toiminnoksi, jonka taso vaihtelee tilanteesta ja hetkestä toiseen. Koska laaja tutkimuskirjallisuus on osoittanut tietoisen läsnäolon hyödyt tunne-elämälle, on tärkeää tunnistaa niitä tekijöitä, jotka heikentävät ihmisten hetkellistä kykyä tietoiseen läsnäoloon. Aikaisemman tutkimuksen perusteella kielteiset tunteet ovat nousseet keskeiseksi tekijäksi, joka voi vähentää hetkellistä tietoisen läsnäolon tasoa. Toisaalta ne hetket, jolloin yksilö on tietoisesti läsnä, ovat tutkimuksissa olleet yhteydessä vähäisempään määrään kielteisiä tunteita. Tämän perusteella tässä tutkimuksessa tarkasteltiin sitä, miten kielteiset tunteet ja tietoinen läsnäolo ovat ajallisesti etenevässä vuorovaikutuksessa tavallisten ihmisten jokapäiväisessä elämässä kokemusotantametodologiaa hyödyntäen. Ensimmäisenä hypoteesina oli, että kielteiset tunteet vähentävät seuraavan hetken tietoisen läsnäolon tasoa. Toisena hypoteesina oli, että tietoisen läsnäolon taso vähentää seuraavan hetken kielteisten tunteiden tasoa.

Tutkimuksen aineisto oli osa Tampereen yliopiston Päivittäiset tunteet -projektia. Lopullisen aineiston koko oli 110 koehenkilöä, joista 89.1 % oli naisia ja 99.1 % opiskelijoita. Älypuhelimien välityksellä toteutettu kokemusotantavaihe kesti viikon, jonka aikana tutkittaville lähetettiin puolisatunnaistetusti 7 kokemusotantakyselyä päivässä. Onnistuneita kokemusotantoja kertyi yhteensä 4190 kappaletta. Kielteisiä tunteita mitattiin kysymällä neljän eri kielteisen tunteen tasoa, tietoista läsnäoloa taas mitattiin yhdellä väittämällä. Tilastollisena menetelmänä tutkimuksessa käytettiin lineaarista sekamallia. Ensimmäisen malli tarkasteli kielteisten tunteiden yhteyttä seuraavan hetken tietoisen läsnäolon tasoon, ja toinen malli tietoisen läsnäolon yhteyttä seuraavan hetken kielteisten tunteiden tasoon.

Ensimmäisen hypoteesin vastaisesti kielteisten tunteiden taso ei ollut yhteydessä seuraavan hetken tietoisen läsnäolon tasoon. Toisen hypoteesin mukaisesti tietoisen läsnäolon taso oli negatiivisesti yhteydessä seuraavan hetken kielteisten tunteiden tasoon. Tulokset viittaavat siihen, että ihmiset pystyvät arkielämässään olemaan tietoisesti läsnä kielteisistä tunteista huolimatta, ja toisaalta tietoinen läsnäolo ei ole vain seurausta paremmasta mielialasta. Tämä tutkimus alleviivaa tietoisen läsnäolon merkitystä psykologiselle hyvinvoinnille, ja toisaalta korostaa tarvetta jatkossa tunnistaa niitä tekijöitä, jotka heikentävät hetkellistä kykyä olla tietoisesti läsnä.