HR-työn vaatimukset ja voimavarat työkyvyn näkökulmasta: Laadullinen tutkimus HR-ammattilaisten kokemuksista

Abstract

Työelämän näkökulmasta työkyky on keskeinen ilmiö siihen yhdistettyjen seurausten vuoksi. Työntekijän heikentynyt työkyky voi aiheuttaa organisaatioille merkittäviä kustannuksia, mutta sillä on myös yksilön näkökulmasta tarkasteltuna keskeisiä inhimillisiä seurauksia. Väestön työkykyisyyttä pidetään tärkeänä myös yhteiskuntatasolla. Hyvän työkyvyn ylläpitäminen ja tukeminen onkin monien erilaisten tahojen yhteinen intressi.

Työkyvyn heikkenemisen estämiseksi ja työkyvyn positiivisten kehityskulkujen tukemiseksi työkykyyn vaikuttavien tekijöiden tutkimista pidetään tärkeänä. Näitä tekijöitä voidaan tarkastella työn vaatimusten ja voimavarojen mallin avulla, jonka avulla voidaan pyrkiä jäsentämään sekä työkykyyn vaikuttavia tekijöitä että työkyvyn muodostumiseen vaikuttavia kehityskulkuja. Toistaiseksi mallin kuvaamia tekijöitä ja ilmiöitä ei kuitenkaan ole juurikaan tutkittu HR-työtä tekevien asiantuntijoiden keskuudessa. Onnistunutta henkilöstövoimavarojen johtamista ja hallintaa voidaan pitää yhtenä organisaatioiden menestyksen kulmakivistä, joka korostaa myös tästä tehtäväkentästä vastaavien HR-ammattilaisten työkykyisyyden merkitystä. HR-työhön on myös liitetty haitallisia hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia, joka entisestään painottaa työkykyyn vaikuttavien tekijöiden tutkimisen tärkeyttä HR-ammattilaisten keskuudessa.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on laadullista tutkimusotetta hyödyntäen tutkia, miten teollisuuden alalla toimivassa yrityksessä työskentelevät HR-ammattilaiset jäsentävät kokemuksiaan työkykyyn vaikuttavista tekijöistä työn vaatimusten ja voimavarojen näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa erilaisia HR-työssä ilmeneviä vaatimus- ja voimavaratekijöitä IGLO-luokittelumallia hyödyntäen sekä tarkastella, millaisia seurauksia vaatimus- ja voimavaratekijöiden välisellä epätasapainolla koetaan HR-työssä olevan. Epätasapainon osalta kiinnostuksen kohteena ovat sekä työkyvyn heikentymisen että työkuormituksen kokemukset.

Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla toimeksiantajayrityksen suomalaisessa HR- yksikössä työskenteleviä HR-ammattilaisia kevään 2024 aikana. Haastattelumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua yksilöhaastattelua, ja tutkimusaineisto muodostuu 11 HR- ammattilaisen haastatteluista. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysilla.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että HR-työssä koetaan lukuisia erilaisia vaatimus- ja voimavaratekijöitä. Aineiston analysoinnin avulla voimavaratekijöitä tunnistettiin IGLO-mallin kuvailemilta yksilö-, ryhmä-, esihenkilö- sekä organisaatiotasoilta, kun taas HR-ammattilaisten kuvailemat vaatimustekijät liittyivät pääsääntöisesti organisaatiotasoon. Työkuormituksella koettiin olevan vaatimusten ja voimavarojen mallin kuvaamia fyysisiä ja psyykkisiä seurauksia, mutta näiden ei kuitenkaan aiemman tutkimuskirjallisuuden oletusten vastaisesti koettu vaikuttaneen työkykyyn sitä heikentävästi. Vaatimus- ja voimavaratekijöiden ja työkuormituksen väliset suhteet kuvautuivat osittain aiemman tutkimuskirjallisuuden mukaisina, kun taas niiden välistä epätasapainoa ei tässä tutkimuksessa liitetty kokemukseen työkyvyn heikentymisestä.

Tutkimus tuotti uutta tietoa pääsääntöisesti määrällisin menetelmin tutkitun mallin kuvaamista tekijöistä ja kehityskuluista. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää monipuolisesti HR- ammattilaisten työkyvyn tukemisessa esimerkiksi organisaatioissa toteutettavan työkykyjohtamisen apuna.