”Miestä on joko kohdeltava hyvin tai hänet on lyötävä”: Negatiivinen utilitarismi Niccolò Machiavellin Ruhtinaassa

Abstract

Renessanssiajan filosofi ja kirjailija Niccolò Machiavelli antaa Ruhtinas-teoksessaan ohjeita Italian yhdistämiseen ja oikeamieliseen johtajuuteen. Kirja on kuitenkin leimattu moraalittomaksi, koska siinä oikeutetaan muiden manipulointi omien päämäärien saavuttamiseksi. Tässä tutkielmassa pyritään kuitenkin syventämään keskustelua Ruhtinaan moraalista negatiivisen utilitarismin moraaliteorian avulla. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, esiintyykö Ruhtinaassa negatiivista utilitarismia. Vaikka teoksen julkaisusta on kulunut jo melkein viisisataa vuotta, se onnistuu silti kysymään tärkeitä ja edelleen ajankohtaisia kysymyksiä vallankäytön moraalista ja siitä, onko oikein tehdä pahoja tekoja hyvien asioiden eteen.

Tutkielman teoriana toimii negatiivinen utilitarismi, joka on seurauseettiseen perheeseen kuuluva moraaliteoria. Tässä teoriassa pyritään kärsimyksen vähentämiseen onnellisuuden tavoittelun sijasta, koska kärsimyksen vähentäminen on aina onnellisuuden tavoittelua kiireellisempää. Tutkielmassa negatiivista utilitarismia hyödynnetään teorialähtöisellä sisällönanalyysilla, joka toimii tutkimuksen metodina. Analysoitava aineisto koostuu Ruhtinaan suomennoksesta vuodelta 2021 ja englanninkielisestä versiosta vuodelta 2019. Tutkielmassa myös taustoitetaan 1500-luvun alun Italian tilannetta, jotta Ruhtinasta voidaan paremmin analysoida aikansa kontekstissa.

Aineiston analyysi osoittaa, että Ruhtinaassa näkyy negatiivista utilitarismia. Se näkyy erityisesti kohdissa, joissa ihmishengissä mitattua kokonaiskärsimystä pyritään vähentämään. Jos 1500-luvun alun Italian ajatellaan kärsivän, olisi yhtenäinen ja rauhallinen Italia myös itsessään kärsimystä vähentävä tekijä. Ruhtinas keskustelee myös kohtalosta ja tulevaisuuteen varautumisesta, sillä hyvä hallitsija osaa ottaa nämä seikat huomioon, mikä vähentää kärsimyksen riskiä. Kuitenkin teoksessa näkyy esimerkiksi myös perinteistä utilitarismia, koska kärsimystä vähentävät tekijät tuottavat myös onnellisuutta. Perinteinen utilitarismi keskittyy onnellisuuden maksimoimiseen, mutta Ruhtinaan hajanaisessa Italiassa kansalaisten kärsimyksen vähentäminen on ensisijaisesti tärkeämpää kuin onnellisuuden lisääminen.