DCF-malli yrityksen valuaatiometodina: Analyysi DCF-mallin päätöksentekotilanteista käytännössä

Abstract

DCF-malli on arvonmääritystilanteissa hyödynnetty valuaatiomalli. Mallin tarkoituksena on tuottaa arvio yrityksen osakekannan arvosta. DCF-malli on päämäärältään selkeä, mutta rakenteeltaan monimutkainen kokonaisuus. Tämä työ käsittelee DCF-mallin teoriaa ja sen toteutusta käytännön tasolla. DCF-malli sisältää useita vaiheita. Nämä vaiheet puolestaan sisältävät useita muuttujia. Useat vaiheet ja muuttujat luovat mallin käyttäjälle päätöksentekotilanteita, joiden lähestyminen ei ole yksiselitteistä. Tämä kandidaatintyö keskittyy analysoimaan DCF-mallin päätöksentekotilanteiden toteutuksia käytännön tasolla. Työn tavoitteena on kartoittaa DCF-mallin kriittisimmät vaiheet ja päätöksentekotilanteet, sekä tutkia tilanteeseen liittyviä käytännön havaintoja. Tavoitteeseen pyritään pääsemään asettamalla tutkimuskysymykset linjaan työn tavoitteiden ja tarkoituksen kanssa. Työn ensimmäisen tutkimuskysymyksen avulla pyritään kartoittamaan DCF-mallin rakentamisen keskeiset vaiheet sekä vaiheisiin liittyvät päätöksentekotilanteet. Työn toisen tutkimuskysymyksen avulla pyritään puolestaan tarkastelemaan päätöksentekotilanteisiin liittyviä havaintoja. Työn tutkimusmenetelmänä on kirjallisuuskatsaus, joka muodostuu systemaattisesti valitusta lähdeaineistosta. Lähdeaineisto koostuu tutkimuskysymysten ja teorian näkökulmasta olennaisten aihealueiden artikkeleista. Tulososio on jaettu kolmeen loogiseen teoriassa tunnistettuun vaiheeseen, jotka sisältävät yksittäisiä päätöksentekotilanteita. Valittu kirjallisuus tutkii teoriassa tunnistettuja päätöksentekotilanteita näissä kolmessa DCF-mallin rakentamiseen liittyvässä vaiheessa. Tunnistetut vaiheet ovat ennustusvaihe, terminaalivaihe sekä diskonttokoron määrittäminen. Kirjallisuuskatsauksessa löydetään useita lähestymistapoja teoriassa tunnistettuihin päätök- sentekotilanteisiin. Tulokset osoittavat, että DCF-mallin teorian ja käytännön välillä on sekä yhtäläisyyksiä että eroavaisuuksia. Lisäksi mallin päätöksentekotilanteiden lähestymistavat eroavat välillä toisistaan. Eroavaisuuksista huolimatta artikkeleista on kuitenkin havaittavissa enemmistön suosimia lähestymistapoja ja valintoja. Etenkin diskonttokoron määrittämiseen liittyvissä päätöksissä enemmistö suosii käyttävänsä CAP-mallia. CAP-mallin sisältämien muuttujien valinnassa on puolestaan nähtävissä paljon vaihtelua. Ennustusvaiheessa toimialakohtaiset sekä vertailukelpoisten yritysten trendit ja informaatio koetaan tärkeiksi. Terminaalivaiheessa havaitaan puolestaan ristiriitaisuutta. Ristiriitaisuutta koetaan erityisesti terminaalivaiheen kasvukertoimeen liittyvissä tilanteissa.