(Post)feminism in Wonderland : Adaptations of Alice in the 21st Century
Kortelainen, Annina (2024)
Kortelainen, Annina
2024
Englannin kielen ja kirjallisuuden maisteriohjelma - Master's Programme in English Language and Literature
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-06-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202405296451
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202405296451
Tiivistelmä
Lewis Carroll’s first book about Alice’s adventures in Wonderland was published in 1865. During the over 150 years since, the story of Alice has been adapted and reinterpreted numerous times, mostly as stories about a child like the original. In the new millennium, however, the character of Alice has systematically been aged up into a young adult and the stories have been altered accordingly. This thesis examines this “adultification” of Wonderland, with a focus on the character of Alice and the other female characters in five adaptations made for film and television: Alice (2009), Malice in Wonderland (2009), Alice in Wonderland (2010), Once Upon a Time in Wonderland (2013-2014), and Alice Through the Looking Glass (2016). The objective was to find ways in which the ageing of the protagonist affected the stories in the adaptations, how women were represented in them and, eventually, to determine some parameters on the underlying values and implications these works convey to the viewer. The adaptations were analysed using feminist and postfeminist theories and discourse, since – while presenting very different stories on the surface – the adaptations feature remarkably similar Alices, and deeply patriarchal notions of femininity and gender hidden under a shallow feminist sentiment. It was therefore concluded that the adaptations of Alice in the 21st century adhere to a postfeminist, rather than feminist, ideology in which women are encouraged to make their own choices and to fight to achieve their dreams, provided those choices and dreams align with the patriarchal structures they exist within, that the new Alices adhere to these postfeminist ideals, and that the messages these works convey about gender reinforce patriarchal stereotypes in aspects such as age, appearance, and sexual behaviour. Lewis Carrollin kirja Liisan seikkailut Ihmemaassa julkaistiin alun perin vuonna 1865. Tämän jälkeen siitä ja sen jatko-osasta Liisan seikkailut Peilimaailmassa (1871) on tehty lukuisia sovituksia eri medioihin, kuten kirjoja, elokuvia, televisiosarjoja ja näytelmiä. Ennen vuotta 2000 näissä sovituksissa seikkaili yleensä alkuperäisteosten mukaisesti alle kymmenvuotias lapsi, mutta uudella vuosituhannella Liisan (Alice) hahmosta onkin tehty nuori nainen. Tämän muutoksen myötä myös tarinat ja niiden erilaiset Ihmemaat ovat muuttuneet aikuisemmiksi. Tässä tutkielmassa tarkastellaan viittä eri sovitusta, jotka on kaikki julkaistu joko elokuvana tai televisiosarjana: Alice-niminen minisarja vuodelta 2009, Malice in Wonderland -elokuva vuodelta 2009, Alice in Wonderland -elokuva vuodelta 2010, Once Upon a Time in Wonderland -sarja vuosilta 2013–2014 ja Alice Through the Looking Glass -elokuva vuodelta 2016. Koska Alicen hahmo on kaikissa sovituksissa hyvin samanlaisella tavalla erilainen kuin alkuperäisissä teoksissa, joihin ne pohjautuvat, ja koska tarinat itsessään kantavat samankaltaisia teemoja keskenään, tuli tutkielman aihepiiriksi nämä yhteiset piirteet. Lisäksi tarkastelen sitä, millä tavoilla nämä yhteiset piirteet vaikuttavat sovitusten välittämiin arvoihin ja naiskuvaan. Jokaisessa sovituksessa on pintapuolisen feministinen ote, mutta pohjimmiltaan kaikkien tarinat ja arvomaailmat edustavat perinteisiä, patriarkaalisia arvoja. Tämän takia käsittelen sovituksia feministisen näkökulman lisäksi postfeministisestä näkökulmasta. Postfeminismi on etenkin mediassa havaittava ilmiö, jossa feminismi näyttäytyy aikansa eläneenä ideologiana, jolle ei enää ole tarvetta nyky-yhteiskunnassa, jossa tasa-arvo on jo saavutettu ja jossa jokaisen naisen vastuulla on tavoitella perinteisiä, patriarkaalisia arvoja omasta vapaasta tahdostaan. Käsiteltävät sovitukset päätyvätkin vahvistamaan perinteisiä sukupuolirooleja pintapuolisesti feminististen arvojensa alla ja jokainen uusi Alice edustaa hahmona postfeminististä ideaalia. Tutkielman loppupäätelmä on, että nämä 2000-luvun sovitukset Carrollin kirjoista viestivät katsojilleen perinteisiä patriarkaalisia arvoja aina naisen iän merkityksestä siihen, mitä hänen seksuaalinen toimijuutensa kertoo moraalista.