Turvallisemman tilan vuorovaikutusjännitteet ja niiden hallinta improvisaatiossa

Abstract

Viime vuosina sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, inklusiivisuuteen ja sensitiivisyyteen on kiinnitetty yhä enemmän huomiota. Turvallisempien tilojen ja psykologisen turvallisuuden merkitys hyvinvoinnille, luovuudelle ja osallisuudelle on alettu ymmärtää yhä laajemmin yhteiskunnassamme. Turvallisemman tilan käsitteeseen liittyy kuitenkin huomattavaa jännitteisyyttä, ehkä siksi, että siihen liitetyt käsitykset ovat jatkuvassa muutoksessa. Kun turvallisempiin tiloihin kiinnitetään yhä enemmän huomiota, myös improvisaatiotyöskentelyssä keskiöön nousevat kysymykset siitä, mikä improvisaatiossa on hyväksyttävää ja miten improvisaatiosta voidaan tehdä turvallisempaa. Improvisaatiossa korostetaan tarjousten hyväksymistä ja tavoitellaan tilannetta, jossa osallistujat voivat ilmaista itseään mahdollisimman vapautuneesti ilman epäonnistumisen pelkoa. Kuitenkin improvisaation ennalta-arvaamattomuus voi altistaa turvallisemman tilan kannalta ongelmallisille tilanteille. Aikaisemman tutkimuksen vähäisyys turvallisempien tilojen rakentumisesta osoittaa tarvetta aiheen tutkimiselle.

Tämän tutkielman tutkimusongelmaksi muodostui, minkälaisia jännitteitä ohjaaja tunnistaa improvisaatiotyöskentelyssä turvallisemman tilan näkökulmasta ja miten ohjaaja pyrkii hallitsemaan jännitteitä vuorovaikutuksessa ryhmän kanssa. Tutkimuskohteeksi rajattiin improvisaatio-ohjaajien kohtaamat jännitteet tilanteissa, joissa improvisaatiotyöskentely tapahtuu suljetun ryhmän kesken ilman ulkopuolisen yleisön läsnäoloa. Aihetta tarkastellaan relationaalisen dialektiikan teorian kehyksessä, joka tarjoaa mahdollisuuden tutkia vuorovaikutuksessa ilmeneviä jännitteitä ja turvallisemman tilan rakentumista kilpailevien diskurssien tuottamissa merkityksenantoprosesseissa. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, joihin osallistui 10 improvisaatio-ohjaajaa ja opettajaa. Aineistoa analysoitiin temaattisen analyysin mukaisesti.

Tulokset osoittavat, että turvallisemman tilan rakentaminen ja ylläpitäminen improvisaatiotyöskentelyssä vaatii jatkuvaa tasapainottelua erilaisten diskurssien välillä, jotka ilmenevät vuorovaikutuksessa jännitteinä. Ryhmän keskinäisessä vuorovaikutuksessa ilmeneviksi pääjännitekategorioiksi tunnistettiin intuitiivisuus-kontrolli sekä hyväksyminen-tyrmääminen. Ohjaajan ja ryhmän välisissä vuorovaikutussuhteissa ilmeneviksi pääjännitekategorioiksi luokiteltiin läheisyys-etäisyys sekä yksilöllisyys-tasapuolisuus. Tulokset osoittavat, että ohjaajat hallitsevat jännitteitä erityisesti ennaltaehkäisemällä turvattomuutta sekä puuttumalla ja reflektoimalla turvallisemman tilan kannalta epäselviä tai ongelmallisia tilanteita ryhmän kanssa. Hallinnan keinoissa korostui ohjaajien pyrkimys edesauttaa jaettujen käsitysten saavuttamista, jotta ryhmässä päästäisiin yhteisymmärrykseen siitä, mitä turvallisempi tila juuri kyseisen ryhmän kanssa tarkoittaa. Tutkielma avaa uudenlaisen näkökulman turvallisempien tilojen rakentumiseen viestinnällisenä ilmiönä sekä lisää ymmärrystä turvallisempaan tilaan liittyvistä monimutkaisista ja moniäänisistä merkityksenantoprosesseista. Lisäksi se tarjoaa uutta ja ajankohtaista tietoa turvallisemman tilan ja improvisaation yhteensovittamisesta vuorovaikutuksessa. Tuloksia voidaan soveltaa erityisesti erilaisiin ohjaus- ja opetustilanteisiin esittävän tai soveltavan taiteen kentällä.