Opettajan ääneen lukeminen kotoutumiskoulutuksen kontekstissa : tapaustutkimus opiskelijoiden suhtautumisesta ja oppimisesta

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan, miten aikuiset suomi toisena kielenä -opiskelijat suhtautuvat siihen, että heidän opettajansa lukee heille ääneen autenttisen suomenkielisen uutistekstin ja miten ääneen lukeminen tukee tekstin muistamista. Ääneen lukemisen hyötyjä kielenoppimisessa on tutkittu aiemminkin etenkin ensikielisten oppijoiden kohdalla, ja huomiota ovat saaneet myös kielenoppijoiden tekstitaidot, joita on tutkittu myös toisen kielen oppijan näkökulmasta. Ääneen lukemisen – ja etenkin siihen liittyvän sosiaalisuuden – on havaittu olevan hyödyllinen opetusmetodi etenkin lasten ja nuorten tekstitaitojen opetuksessa. Opetustilanteen sosiaalisuuden on todettu olevan edullista myös aikuisten opetuksessa, joten lähestyn tutkimuskysymyksiä hypoteesilla, jonka mukaan ääneen lukemiseen liittyvä sosiaalisuus voisi auttaa myös aikuisopiskelijoita tekstin oppimisessa.

Tutkimukseen osallistui yhden kotoutumiskoulutuksen kurssin 16 opiskelijaa, jotka jaettiin kahteen ryhmään: testiryhmään (n=9), jolle heidän oma opettajansa luki valitsemani tekstin ääneen; sekä verrokkiryhmään (n=7), joka tutustui samaan tekstiin itsenäisesti. Koe koostuu joko ääneen lukemisesta tai itsenäisestä tekstiin tutustumisesta, ja aineisto muodostuu niiden jälkeen kummankin ryhmän kirjoittamista lyhyistä tiivistelmistä ja täyttämistä aukkotäydennystehtävistä sekä käsivaraisesti tekemästäni etnografisesta havainnointiaineistosta, joka kattaa kummankin ryhmän tekstiin tutustumisen, tiivistelmien kirjoittamisen ja aukkotäydennystehtävän aikaiset tapahtumat. Lopuksi osallistujat vastasivat kyselylomakkeeseen, jonka yhteisessä osassa ryhmät kertoivat taustoistaan ja lukuharrastuneisuudestaan. Testiryhmä vastasi lisäksi opettajan ääneen lukemista koskeviin kysymyksiin.

Aukkotäydennystehtävää tarkastellaan täysin oikeiden, lähes oikeiden, väärien ja tyhjien vastausten lukumäärien vertailulla eritoten ryhmätasolla. Tiivistelmiä analysoidaan kahdella eri tavalla. Ensimmäinen tapa on niissä käytettävien sanojen ja niiden frekvenssien vertaaminen alkuperäisessä uutistekstissä esiintyviin sanoihin. Toinen tapa on sisällönanalyysi, jonka on tehty johtamalla konstruktiokieliopin periaattein alkuperäisen uutistekstin jokaisesta kappaleesta yhteensä 21 ”kehystä”, joiden tunnuspiirteitä on etsitty osallistujien tiivistelmistä. Kirjallisen aineiston määrällisiä tuloksia peilataan lopuksi havainnointiaineistoon ja kyselylomakkeen vastauksiin.

Tulosten mukaan testiryhmä suhtautui opettajan ääneen lukemiseen positiivisesti ja suuri osa osallistujista piti ääneen lukemista oppimista helpottavana. Testiryhmä oli tutkimuksessa selvästi sosiaalisempi kuin verrokkiryhmä, jonka jäsenet tukeutuivat tekstiin tutustumisessa lähinnä omiin puhelimiinsa. Havainnointiaineiston mukaan testiryhmä ei kuitenkaan saanut samanlaista varmuutta tehtävien suorittamiseen kuin verrokkiryhmä. Määrällisten tulosten mukaan verrokkiryhmä suoriutui aukkotäydennystehtävästä paremmin ja kirjoitti keskiarvollisesti pidempiä tiivistelmiä kuin testiryhmä. Sanastojen analyysin mukaan ryhmät poikkesivat toisistaan melko vähän, kun taas testiryhmän tiivistelmissä näkyy selvästi opettajan ääneen lukemisen aikana esille nostamat asiat, ja testiryhmä olikin verrokkiryhmää yhtenäisempi siinä, mitä asioita tiivistelmiin sisällyttiin. Ryhmien sisäinen vaihtelu tulee esiin myös aukkotäydennystehtävän tuloksissa, jossa verrokkiryhmän jäsenten tuloksissa oli huomattavasti enemmän sisäistä vaihtelua kuin testiryhmän tuloksissa.