Varhaiskehityksen aikaiset tulehdustasot ja internalisaatio- ja eksternalisaatio-oireilu 2-vuotiaana

Abstract

Mielenterveyden häiriöt sekä häiriötasoa lievempi oireilu lapsuudessa ovat merkittävä ja yhä kasvava yhteiskunnallinen haaste. Yhteiskunnallisen näkökulman lisäksi mielenterveyden ongelmat aiheuttavat kärsimystä myös yksilötasolla. Ne voivat haastaa lapsen sosiaalisia suhteita sekä heikentää koulumenestystä. Psyykkiselle oireilulle altistavia riskitekijöitä tunnetaan jo jonkin verran, mutta mekanismeja riskitekijöiden ja oireilun välillä ymmärretään vielä heikosti. Yhdeksi mahdolliseksi biologiseksi mekanismiksi on esitetty tulehdustilaa, sillä kohonneiden tulehdustasojen on havaittu olevan yhteydessä sekä joihinkin psyykkisen oireilun riskiä lisääviin tekijöihin että psyykkiseen oireiluun. Varhaisten riskitekijöiden sekä niitä välittävien mekanismien tunnistaminen onkin tärkeää, jotta voitaisiin paremmin ennaltaehkäistä mielenterveysongelmien syntyä sekä hoitaa ja edistää mielenterveyttä elämän alkutaipaleelta lähtien.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia äidin raskausaikana sekä lapsen yhden ja kahden vuoden iässä mitattujen tulehdustasojen yhteyttä lapsen internalisaatio- ja eksternalisaatio-oireiluun kahden vuoden iässä. Lisäksi tarkasteltiin raskausajalta kahteen ikävuoteen saakka kertyneen kumulatiivisen tulehduksen yhteyttä internalisaatio- ja eksternalisaatio-oireiluun kahden vuoden iässä. Tulehdustasoa mitattiin herkän c-reaktiivisen proteiinin (hsCRP) pitoisuutena veren seerumista. Internalisaatio- ja eksternalisaatio-oireita tarkasteltiin vanhempien arvioimana varhaislapsuuden sosiaalisen ja emotionaalisen kehityksen arviointikyselyllä (The Infant-Toddler Social and Emotinal Assessment, ITSEA). Aiemman tutkimuksen perusteella oletettiin, että äidin raskausaikainen tulehdustaso on positiivisesti yhteydessä sekä lapsen internalisaatio- että eksternalisaatio-oireiluun, mutta lapsuudessa yksi- tai kaksivuotiaana mitattu tulehdustaso ei ole yhteydessä lapsen internalisaatio- tai eksternalisaatio-oireiluun kahden vuoden iässä. Kumulatiivisen tulehduksen osalta hypoteeseja ei asetettu, sillä aiempaa vastaavaa tutkimusta ei tiettävästi ole.

Tutkimusaineisto on kerätty osana Helsingin yliopiston Lasten D-vitamiinitutkimusta (VIDI). Tämän tutkimuksen otos koostui 617 äiti-lapsiparista. Otokseen valikoituivat ne osallistujat, joilta oli saatavilla vanhempien täyttämä ITSEA-kysely sekä tieto hsCRP-pitoisuudesta raskausajalta ja/tai yhden ja/tai kahden vuoden iässä mitattuna. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin käyttämällä lineaarista regressioanalyysia ja kovarianssianalyysia.

Tulokset osoittivat, että äidin raskausaikainen tai lapsen tulehdustaso 1-vuotiaana ei ollut yhteydessä lapsen internalisaatio- eikä eksternalisaatio-oireisiin kahden vuoden iässä. Kaksivuotiaana mitattu tulehdustaso ei ollut yhteydessä internalisaatio-oireisiin, mutta se oli positiivisesti yhteydessä lapsen eksternalisaatio-oireisiin. Useammin toistunut korkea tulehdustaso raskausajalta kahteen ikävuoteen mennessä ei ollut yhteydessä psyykkiseen oireiluun kahden vuoden iässä. Tarkempi tarkastelu osoitti, että tulehduksella voi olla yhteyttä etenkin aggressiivisuuteen liittyvään eksternalisaatio-oireiluun, mutta ei niinkään aktiivisuus- ja impulsiivisuusoireiluun.

Tulehdustasojen yhteyttä myöhempään psyykkiseen oireiluun on tutkittu vähäisesti varhaislapsuudessa. Tämän tutkimuksen tulokset antavat näyttöä, että kohonnut tulehdustaso olisi yhteydessä voimakkaampaan eksternalisaatio-oireiluun jo varhaislapsuudessa. Jatkossa olisi hyvä tutkia mahdollisia eroja sukupuolten välillä tulehduksen ja myöhemmän psyykkisen oireilun yhteyden suhteen sekä mahdollisten yhteyksien syy-seuraussuhteita.