Pelillistetyt nielemiseen vaikuttavat interventiot aikuisilla: Narratiivinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Nielemisvaikeudella tarkoitetaan vaikeutta siirtää nieltävää aineista suuontelosta mahalaukkuun. Haasteet nielemisessä voivat liittyä oraaliseen, faryngeaaliseen tai esofageaaliseen vaiheeseen. Nielemiseen liittyviä haasteita on mahdollista kuntouttaa usein eri menetelmin. Kuntoutujan kannalta nielemisvaikeuden kuntoutus saattaa kuitenkin näyttäytyä epämotivoivana. Lisäksi tietyt nielemisfunktioon vaikuttavat harjoitukset voivat olla kuntoutujalle hankalasti hahmottuvia. Eräs ratkaisu näihin haasteisiin saattaisi olla kuntoutuksen pelillistäminen. Pelillistämisellä tarkoitetaan pelielementtien lisäämistä kontekstiin, joka ei ole alun perin liittynyt peleihin tai pelaamiseen. Tällä kandidaatintutkielmalla pyrittiin narratiivisen kirjallisuuskatsauksen periaatteita noudattaen selvittämään, minkälaisia ovat aikuisille suunnatut, nielemiseen vaikuttavat pelillistetyt interventiot. Tutkimusaineisto kerättiin helmikuussa 2024 viidestä eri tietokannasta. Katsaukseen valittiin kuusi vertaisarvioitua alkuperäisartikkelia ennalta määriteltyjen sisäänotto- ja poissulkukriteerien perusteella. Aineisto analysoitiin sisältöanalyysin keinoin. Analyysissä hyödynnettiin tutkimusartikkeleiden taulukoimista sekä induktiiviseen analyysiin pohjautuvaa käsitteiden hierarkkista luokittelua. Tulosten perusteella voidaan todeta, että aikuisten pelillistetyt nielemiseen vaikuttavat interventiot keskittyvät sekä nielemisen oraaliseen että faryngeaaliseen vaiheeseen. Interventioiden kontrollointi pohjautuu harjoitustulosten itseraportointiin, lihasvoimaa mittaaviin laitteisiin tai lihasaktiviteettia mittaaviin laitteisiin. Tulosten myötä voidaan havaita, että interventioiden yleisimmät pelielementit ovat pisteet, vaikeustasot ja palaute pelaajan toiminnoista. Tavallisimmat pelillistämisen periaatteet ovat puolestaan mukautuva sisältö ja välitön palaute. Tyypillisimmät pelillistämisen tavoitteet ovat käyttäytymisen muutoksen edistäminen ja yksilöllisyyden lisääminen. Katsauksen tuloksista on pääteltävissä, että pelillistetyt nielemiseen vaikuttavat interventiot keskittyvät tarkoituksenmukaisesti enemmän niihin harjoituksiin, jotka kuntoutujat saattavat kokea haastavina. Harjoitusten kontrollointi pohjautuu puolestaan sellaisiin teknologioihin ja käytänteisiin, joita hyödynnetään myös perinteisissä nielemisen kuntoutusmenetelmissä. Tulosten perusteella on havaittavissa, että aikuisten pelillistetyissä nielemiseen vaikuttavissa interventioissa esiintyy erilaisia pelielementtejä vaihtelevasti. Interventioissa hyödynnetään tyypillisiä, mutta myös harvinaisempia pelielementtejä. Tulosten myötä voidaan päätellä, että interventioiden pelillistämiseen liittyvät periaatteet ja tavoitteet mukailevat logopediseen kuntoutukseen liittyviä periaatteita ja tavoitteita. Toisin sanoen interventioiden pelillistämisellä voidaan tukea logopedisen kuntoutuksen toteuttamista. Jatkotutkimuksen kannalta olisi kiinnostavaa tietää, minkälaisia interventioiden pelillistämiseen liittyviä toiveita ja tarpeita nielemisvaikeudesta kuntoutuvilla henkilöillä sekä heitä kuntouttavilla ammattilaisilla on. Lisäksi pelillistettyjä nielemiseen vaikuttavia interventioita olisi tarkoituksenmukaista tutkia myös saavutettavuuden näkökulmasta.