Työn psykososiaaliset piirteet: Voimavara- ja vaatimustekijöiden henkilösuuntautunut tarkastelu

Abstract

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää henkilösuuntautunutta tutkimusotetta hyödyntäen, millaisia työn piirreryhmiä on havaittavissa työn vaatimus- ja voimavaratekijöiden pohjalta suomalaisten työntekijöiden keskuudessa ja miten löydetyt työn piirreryhmät eroavat työhyvinvointia selittävien työn imun ja työuupumuksen sekä psykososiaalisen turvallisuusilmapiirin suhteen. Teoreettisesti tutkielma pohjautuu työn vaatimusten ja voimavarojen teoriaan (Bakker & Demerouti, 2007, 2017; Demerouti ym. 2001) sekä työn vaatimusten ja hallinnan malliin (Karasek, 1979; Karasek & Theorell, 1990). Tutkimuksessa oletettiin työn voimavarapiirteiden olevan myönteisesti yhteydessä psykososiaaliseen turvallisuusilmapiiriin ja työn imuun, ja työn vaatimustekijöiden puolestaan työuupumukseen.

Tutkimuksessa hyödynnettiin talvella 2023–2024 kerättyä tutkimusaineistoa, joka sisälsi Saksassa kehitellyn (Dettmers & Krause, 2020) työn psykososiaalisten riskien kyselyn englanninkielisestä versiosta (Dettmers & Stempel, 2021). Tutkimusaineisto kerättiin Työelämän tutkimuskeskuksen sekä pro gradu -ryhmän sosiaalisen median kanavia ja muita kontakteja hyödyntäen. Tavoitteena oli mahdollisimman heterogeeninen joukko vastaajia Suomesta. Vastaajista (n = 262) 80,2 % oli naisia ja suurin osa (84,7 %) oli korkeakoulutettuja. Aineistosta etsittiin työn piirreryhmiä kaksivaiheisen klusterianalyysin avulla. Löydettyjen työn piirreryhmien eroja työn imun, työuupumuksen ja psykososiaalisen turvallisuusilmapiirin osalta tarkasteltiin yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Taustamuuttujien ja työn piirreryhmien välisiä yhteyksiä tutkittiin khiin neliö -riippumattomuustestillä ja taustamuuttujien yhteyttä työhyvinvoinnin muuttujiin tarkasteltiin kovarianssianalyysin avulla.

Tutkielman tulokset osoittivat, että aineistosta oli löydettävissä neljä työn piirreryhmää: kuormittavan työn ryhmä (19,1 %), aktiivisen työn ryhmä (37,8 %), passiivisen työn ryhmä (28,2 %) ja kuormittamattoman työn ryhmä (14,9 %). Työuupumuskokemukset olivat voimakkaimpia kuormittavan työn (ka = 3,08) ja aktiivisen työn (ka = 2,62) ryhmissä. Työn imua koettiin eniten kuormittamattoman työn ryhmässä ja vähiten kuormittavan työn ryhmässä. Psykososiaalinen turvallisuusilmapiiri arvioitiin korkeimmaksi kuormittamattoman työn ryhmässä ja matalimmaksi kuormittavan työn ryhmässä. Tutkielman tulokset tukivat asetettuja hypoteeseja.

Tutkielma kartoitti uuden kyselyn mahdollisuuksista tuottaa tietoa työn vaatimus- ja voimavaratekijöistä sekä niihin liitännäisistä työhyvinvoinnin ilmiöistä. Tulosten valossa psykososiaalisen turvallisuusilmapiirin ja työn imun yhteys voimavaratekijöihin työssä näyttäytyvät selkeinä ja tämän vuoksi tärkeinä vaikuttamisen kohteina niin yksilön hyvinvoinnin ja jaksamisen kuin työnantajan työturvallisuusvelvoitteiden täyttymisen kannalta. Aihetta on tärkeää tutkia lisää työhyvinvoinnin ymmärtämisen sekä kehittämisen ja ylläpitämisen kannalta ja käytetyn kyselyn validointityötä jatkettava, jotta sen suomenkielinen versio sopisi entistä paremmin työn piirteiden arvioimiseen.