Historiansa unohtaneet suomalaiset: Venäjän valtamedian historiapolitiikka Suomen Nato-jäsenyyden suhteen 2022-2023

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Venäjän valtamediassa esiintyvää historiapolitiikkaa Suomen Nato-jäsenyyden suhteen aikavälillä 1.1.2022-1.10.2023. Tutkimustehtävänä on selvittää, millaisia historiapoliittisia väitteitä aineistossa esiintyy ja millainen rooli historialla on Venäjän valtamedian keskustelussa Suomen Nato-jäsenyyteen liittyen. Lisäksi tutkielmassa analysoidaan sitä, miksi historiaa käytetään argumentointikeinona ja millaisia aiheita historiasta nostetaan erityisesti esiin. Tarkasteluun otettiin neljä venäläistä lehteä: kolme sanomalehteä – Izvestija, Rossijskaja Gazeta, Kommersant ja yksi iltapäivälehti Komsomolskaja Pravda. Näitä lehtiä tutkittiin Itä-Euroopan tutkimusportaali Integrumin hakutoiminnoilla. Hakulausekkeena toimi venäjäksi lauseke ”Suomi JA NATO”. Tämän kautta aineisto käytiin läpi kvalitatiivista sisällönanalyysiä käyttäen ja esiintyvää historiapolitiikkaa kategorisoiden. Hakutulokset käytiin lukemalla läpi ja tämän jälkeen niistä kirjattiin muistiin sellaiset tekstit, joissa historiaelementti tuli jollakin tavalla esiin. Tämän jälkeen näiden muistiinpanojen pohjalta historiapolitiikkaa jaoteltiin kategorioihin erilaisten väitteiden teemojen mukaan. Tämän jälkeen teemoja analysoitiin ja niihin sovellettiin historiapolitiikan typologiaa. Aineistosta tunnistettiin neljä erilaista historiapoliittista teemaa: Suomen neutraaliuuden perinne, Leninin rooli Suomen itsenäistymisessä, Suomen rooli toisessa maailmansodassa ja suomettuminen. Näitä analysoitiin kolmessa käsittelyluvussa. Keskeinen huomio on, että historialla on merkittävä rooli keskustelussa, ja että Suomen ja Venäjän suhteita ajallistetaan paljon. Toisaalta historian rooli on suhteellisen pieni eikä siihen viitata esimerkiksi neutraaliluontoisissa uutisjutuissa. Suomen neutraaliuuteen liittyen aineistosta nousee esiin retorisia ristiriitoja siihen liittyen, että samaan aikaan kylmän sodan aikaista Suomea pidetään neutraalina, mutta samaan aikaan se nähdään rivien välistä osana Neuvostoliiton etupiiriä. Leninin suhteen suomalaisten väitetään olevan kiittämättömiä ja että he ovat unohtaneet, miten Lenin antoi heille itsenäisyyden. Merkittävä huomio olikin, että Neuvostoliiton aikainen historiapoliittinen doktriini näyttää yhä olevan voimissaan nyky-Venäjän lehdistössä. Toiseen maailmansotaan liittyen Suomen yhteistyötä Hitlerin Saksan kanssa tuodaan esille ja suomettuminen puolestaan nähdään pelkästään positiivisena asiana, jota puolustetaan. Venäjän historiapolitiikka on erittäin ajankohtainen ja myös melko tutkittu aihe, ja tämä tutkielma syventää ymmärrystä Venäjän hallinnon suhtautumisesta Suomeen. Esimerkiksi Venäjän sotahistoriallisen seuran historiapolitiikka jatkosotaan liittyen tarjoaisi mielekkään jatkotutkimuksen paikan.