Hiljaisia hoivattavia vai oman elämänsä asiantuntijoita?: Kehitysvammaisten ääneen pääsy ja esittäminen Yleisradion uutisoinnissa
Siikarla, Siiri (2024)
2024
Journalistiikan maisteriohjelma - Master's Programme in Journalism
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-06-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202405256290
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202405256290
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa pyrin selvittämään, miten kehitysvammaisista uutisoidaan ja ketkä heitä koskevassa uutisoinnissa pääsevät ääneen. Vammaiset – eritoten kehitysvammaiset – ovat yksi yhteiskunnassa marginalisoiduista ryhmistä. Koska heidän asiansa koskettavat vain pientä osaa väestöstä, on kehitysvammaisilla vaikeuksia saada ääntään kuuluviin journalismissa ja julkisuudessa. Tämän tutkielman tarkoituksena on valaista rooleja, joissa kehitysvammaiset uutisoinnissa näyttäytyvät ja tehdä näkyväksi, millaisin reunaehdoin he saavat äänensä kuuluviin.
Tutkielmani teoriapohja rakentuu vammaisuuden, kehitysvammaisuuden ja journalismin käsitteiden ympärille. Avaan taustaluvussa vammaisuuden historiaa ja sitä, miten se näkyy kehitysvammaisten asemassa nyky-Suomessa. Journalismia käsittelevässä osuudessa kuvaan journalismin pääsyn toimintaperiaatteita ja sitä, miten ne vaikuttavat vähemmistöjen näkyvyyteen uutisoinnissa.
Empiirisen analyysin aineisto koostuu 59:stä Yleisradion jutusta, joissa käsitellään kehitysvammaisuutta tai kehitysvammaisten elämää. Jutut on julkaistu vuosina 2022–2024. Tutkimusmenetelmänäni sovellan laadullista sisällönanalyysiä, jonka toteuttamista avaan tarkemmin tutkielmani metodiluvussa.
Analyysin tulokset osoittavat, että kehitysvammaiset pääsevät ääneen harvemmin kuin joka kolmannessa aineistoni jutussa. Todennäköisimmin he saavat äänensä kuuluviin jutuissa, jotka käsittelevät harrastuksia ja vapaa-aikaa. Niissä kehitysvammaiset esitetään tyypillisesti aktiivisina toimijoina, jotka tarvitsevat tekemiseensä tukea tai ohjausta. Yleisin kehitysvammaisille aineistossa annettava rooli on hoivan kohde. Tulokseni mukailevat aiempaa tutkimusta, jonka mukaan vammaiset esitetään uutisoinnissa tyypillisesti passiivisina toiminnan kohteina ja he pääsevät ääneen lähinnä tapahtumia ja vapaa-aikaa käsittelevissä jutuissa.
Tutkielmani teoriapohja rakentuu vammaisuuden, kehitysvammaisuuden ja journalismin käsitteiden ympärille. Avaan taustaluvussa vammaisuuden historiaa ja sitä, miten se näkyy kehitysvammaisten asemassa nyky-Suomessa. Journalismia käsittelevässä osuudessa kuvaan journalismin pääsyn toimintaperiaatteita ja sitä, miten ne vaikuttavat vähemmistöjen näkyvyyteen uutisoinnissa.
Empiirisen analyysin aineisto koostuu 59:stä Yleisradion jutusta, joissa käsitellään kehitysvammaisuutta tai kehitysvammaisten elämää. Jutut on julkaistu vuosina 2022–2024. Tutkimusmenetelmänäni sovellan laadullista sisällönanalyysiä, jonka toteuttamista avaan tarkemmin tutkielmani metodiluvussa.
Analyysin tulokset osoittavat, että kehitysvammaiset pääsevät ääneen harvemmin kuin joka kolmannessa aineistoni jutussa. Todennäköisimmin he saavat äänensä kuuluviin jutuissa, jotka käsittelevät harrastuksia ja vapaa-aikaa. Niissä kehitysvammaiset esitetään tyypillisesti aktiivisina toimijoina, jotka tarvitsevat tekemiseensä tukea tai ohjausta. Yleisin kehitysvammaisille aineistossa annettava rooli on hoivan kohde. Tulokseni mukailevat aiempaa tutkimusta, jonka mukaan vammaiset esitetään uutisoinnissa tyypillisesti passiivisina toiminnan kohteina ja he pääsevät ääneen lähinnä tapahtumia ja vapaa-aikaa käsittelevissä jutuissa.