"Eihän tämä neiti mikään toimittaja ole": Verkkohäirintä ja maalittaminen Iltalehden Ida Erämaahan ja Ylen Annastiina Heikkilään kohdistetuissa Twitter-viesteissä
Tarkkala, Katri (2024)
2024
Journalistiikan maisteriohjelma - Master's Programme in Journalism
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-06-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202405256285
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202405256285
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa pyrin selvittämään, millaista verkkohäirintää ja maalittamista Iltalehden toimittaja Ida Erämaahan sekä Ylen toimittaja Annastiina Heikkilään kohdistettiin kesällä 2023. Tutkielman tarkoitus on myös tarkastella sitä, mikä erottaa maalittamisen muusta verkkohäirinnästä.
Tutkimukseni aineisto koostuu Twitter-viesteistä, joissa kommentoitiin edellä mainittuja toimittajia neljän päivän aikana. Aineistoa on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysissa erottelin häirinnän kolmeen luokkaan: toimittajaan, uutismediaan tai journalismi-instituutioon kohdistuvaan häirintään.
Analyysin perusteella yksilöön kohdistuvassa häirinnässä korostui toimittajan sukupuolen, iän ja ulkonäön kommentointi. Häirintää triggeröivänä tekijänä näyttäytyi erityisesti esiintyminen televisiossa tai videoilla sosiaalisen median kanavissa. Näiden esiintymisten vetäminen osaksi Twitter-keskustelua näyttäytyi myös keskeisenä taktiikkana, jolla maalittamista toteutettiin.
Maalittamista kohdistui toimittajien lisäksi välillisesti myös Yleen mediayhtiönä. Tämä näkyi ennen kaikkea pyrkimyksissä vähentää Ylen rahoitusta. Analyysissani niin toimittajat, uutismediat kuin journalismi-instituutio yleisestikin esitettiin poliittisesti puolueellisina ja valheellista sisältöä tuottavina toimijoina. Tällainen puhe ilmentää toimittajien häirintää poliittisena vaikuttamiskeinona, ja analyysissani se näyttäytyi ennen kaikkea laitaoikeiston kansanedustajien ja kannattajien taktiikkana.
Tutkimukseni aineisto koostuu Twitter-viesteistä, joissa kommentoitiin edellä mainittuja toimittajia neljän päivän aikana. Aineistoa on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysissa erottelin häirinnän kolmeen luokkaan: toimittajaan, uutismediaan tai journalismi-instituutioon kohdistuvaan häirintään.
Analyysin perusteella yksilöön kohdistuvassa häirinnässä korostui toimittajan sukupuolen, iän ja ulkonäön kommentointi. Häirintää triggeröivänä tekijänä näyttäytyi erityisesti esiintyminen televisiossa tai videoilla sosiaalisen median kanavissa. Näiden esiintymisten vetäminen osaksi Twitter-keskustelua näyttäytyi myös keskeisenä taktiikkana, jolla maalittamista toteutettiin.
Maalittamista kohdistui toimittajien lisäksi välillisesti myös Yleen mediayhtiönä. Tämä näkyi ennen kaikkea pyrkimyksissä vähentää Ylen rahoitusta. Analyysissani niin toimittajat, uutismediat kuin journalismi-instituutio yleisestikin esitettiin poliittisesti puolueellisina ja valheellista sisältöä tuottavina toimijoina. Tällainen puhe ilmentää toimittajien häirintää poliittisena vaikuttamiskeinona, ja analyysissani se näyttäytyi ennen kaikkea laitaoikeiston kansanedustajien ja kannattajien taktiikkana.