Kokemuksia organisaatioon kuulumisesta: Laadullinen tutkimus IT-alan yrityksessä Suomessa

Abstract

Halu kuulua ja olla osa organisaatiota on tarve, joka ohjaa yksilöiden käyttäytymistä niin työelämässä kuin sen ulkopuolella. Organisaatioon kuulumisen tutkimus on noussut pintaan jälleen koronan vaikutuksesta: etätyöskentelyn lisääntyminen vaikuttaa kohtaamisiin työpaikalla, jolla on vaikutuksia työntekijöiden kuulumisen kokemuksiin organisaatioissa. Organisaatioon kuulumisella on monia läheisiä käsiteitä, kuten organisaatioon identifioituminen ja organisaatioon sitoutuminen, jotka ovat osin myös limittäisiä organisaatioon kuulumisen kanssa.

Tässä tutkimuksessa organisaatioon kuulumisen kokemuksia tutkitaan Suomessa toimivan IT-alan yrityksen, Nebulan (pseudonyymi), kontekstissa. Tutkimuksen tavoitteena on saada syvällistä ymmärrystä kuulumisen kokemuksista ja siihen liittyvistä tekijöistä juuri tässä kontekstissa ja siten laajentaa ymmärrystä organisaatioon kuulumisen kokemuksen tutkimuksesta yleisesti.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii organisaatioon kuulumisen, organisaatioon identifioitumisen, organisaatiosuhteen, työpaikan ihmissuhteiden ja inklusiivisuuden tutkimukset. Organisaatioon kuulumista voidaan määritellä useilla tavoilla ja tutkimuskeskustelussa on tunnistettu sille monia esitekijöitä. Yksi läheisistä käsitteistä on organisaatioon identifioituminen, johon myös vaikuttaa organisaation ihmissuhteet ja yksilön suhde organisaatioon, kuten organisaatioon kuulumiseenkin. Myös inklusiivisuuden käsite liittyy kuulumiseen. Inklusiivisuuteen kuuluu kuulumisen tarpeen lisäksi tarve tulla nähdyksi yksilönä, eli sen toteutumiseksi yksilön tulee kuulumisen lisäksi saada olla oma yksilöllinen itsensä. Kuulumiseen liittyy myös sen vastakkainen ilmiö, eli kuulumattomuus, joka voi näkyä esimerkiksi ulossulkemisen tai hyljeksinnän kokemuksena työympäristössä.

Tutkimuksen aineistona on kahdeksan puolistrukturoitua teemahaastattelua, joissa haastateltavina oli kahdeksan kohdeorganisaation eri työtehtävissä toimivia henkilöitä. Tutkimus on laadullinen tutkimus, joka pohjaa sosiaalisen konstruktionismin tieteenfilosofiaan. Tutkimus on fenomenologinen tutkimus, eli sen keskiössä on yksilö ja yksilön kokemus. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa on käytetty IPA-menetelmää, eli tulkinnallista fenomenologista analyysiä. Analyysissä kokemuksia on tutkittu yksilö- ja ryhmätasolla.

Tutkimuksen päälöydökset jakautuivat viiteen kategoriaan: organisaatiotasojen, yritysmuutoksien, työtehtävän, yksilön omien toimien ja työssä kohtaamisten vaikutuksiin kuulumisen kokemuksille. Yksilön historia ja paikka (tiimi, yksikkö) organisaatiossa, arjen työt, kohtaamiset viestintävälineiden kautta ja kasvotusten sekä oma käytös vaikuttavat kuulumisen kokemuksiin Nebula-organisaatiossa. Tulokset osoittavat, että kuulumisen tunnetta koetaan usein tavoin. Oma arjen tiimi on tärkeä kuulumisen tunteelle. Organisaatioon saapumisen hetki ja vertailu aiempiin kokemuksiin organisaatiossa vaikuttaa kuulumisen kokemuksiin, kuin myös muutokset ja organisaation tapa toimia muutosten aikana. Yksilön työtehtävä vaikuttaa kuulumisen kokemukseen ja siihen liittyviin pohdintoihin. Osalle oman työroolin kautta on välttämätöntä pohtia kuulumisen kokemukseen liittyviä seikkoja arjessa. Yksilön oma rooli kuulumisen tunteen muodostamisessa on tärkeä, jokaisella organisaation jäsenellä on vastuu myös itse edistää omaa ja toisten kuulumisen kokemusta. Kohtaamiset työssä niin etänä kuin kasvotusten ja sekä työ- että vapaa-ajan kontekstissa lisää yhteenkuulumista, ja organisaatioiden on tärkeää mahdollistaa näitä kokemuksia.

Jatkotutkimuksessa olisi hedelmällistä tarkastella kuulumisen kokemuksia jälleen erilaisissa konteksteissa, kuten eri aloilla ja etä- ja lähityötä tekevien välillä, jotta voitaisiin luoda entistä syvällisempää ymmärrystä yksilöiden kokemuksista ja niihin vaikuttavista tekijöistä.