Suomalaisten kasvatusympäristöjen yhdenvertaisuus maahanmuuttajalasten tulkitsemana

Abstract

Globalisaation myötä suomalainen yhteiskunta on heterogenisoitunut, mikä heijastuu kasvatusympäristöihin. on heikompaa, vaikka suomalainen yhteiskunta nähdään tasa-arvoisena. Kasvatusympäristöjen yhdenvertaisuuden toteutumista on tarkasteltu lähinnä aikuisten näkökulmasta ja keskustelu on painottunut maahanmuuttajalasten opetukseen sekä oppimiseen liittyviin haasteisiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on Valtaväestöön verrattuna maahanmuuttajalasten syrjäytymisvaara on suurempi ja menestyminen koulutuksessa avata uutta näkökulmaa tutkimalla maahanmuuttajalasten subjektiivisten kokemusten kautta mitä yhdenvertaisuus heille merkitsee ja millaisena yhdenvertaisuus näyttäytyy heille suomalaisissa kasvatusympäristöissä. Lisäksi tarkastellaan mitä heidän näkökulmastaan tulisi muuttaa kasvatuksen käytännöissä, jotta aito yhdenvertaisuus toteutuisi kasvatusympäristöissä. Tutkimus on luonteeltaan fenomenologis-hermeneuttinen. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla haastattelemalla kuutta maahanmuuttajalasta. Aineisto analysointiin ja sen hahmottamiseen käytettiin soveltavasti Laineen (2018) tulkintoja Gadamerin (2004) hermeneuttisesta kehästä sekä soveltavasti Perttulan (1995, 2000) Tökkärin (2018) mukaan lyhennettyä kaksi kertaa neljä analyysitapaa, joka on kehitetty Giorgin menetelmän pohjalta. Metodi oli monivaiheinen. Tuloksena saatiin viisi yksilökohtaista merkitysrakenteen kuvausta sekä kolme sisältöalueen muodostamaa yleisen tiedon rakennetta. Yleisen tiedon merkitysrakenne koostuu maahanmuuttajalasten näkemyksistä yhdenvertaisuudesta ja yhteiskuntaan kuulumisesta, heidän kokemuksistaan yhdenvertaisuudesta kasvatusympäristöissä ja näkökulmista miten kasvatusympäristöjä voitaisiin kehittää yhdenvertaisimmiksi. Tutkimuksen tulokset osoittavat maahanmuuttajalasten subjektiivisten kokemusten määrittävän heidän näkemyksiään yhdenvertaisuudesta, joiden kautta he peilaavat miten kasvatusympäristöjen yhdenvertaisuutta voidaan edistää sekä kuulumistaan kasvatusyhteisöön ja yhteiskuntaan. Maahanmuuttajalapset kokivat oppilaiden kohtelevan heitä melko yhdenvertaisesti. Osa opettajista maahanmuuttajalasten kokemuksien perusteella toimi epäjohdonmukaisesti ja epätasa-arvoisesti, jota perusteltiin eri tavoin. Maahanmuuttajalapset toivat esiin muutamien opettajien monikulttuurisen taidot ja tilanneherkkyyden. Tukikanavina maahanmuuttajalapset kokivat rehtorit, koulukuraattorit ja omat vanhempansa. Kasvatusympäristöjä voitaisiin kehittää yhdenvertaisemmiksi maahanmuuttajalasten mukaan huomioimalla erilaiset ja yksinäiset lapset, lisäämällä keskusteluja ja monikulttuurista yhteistyötä sekä kehittämällä ryhmätöitä. Lisäksi maahanmuuttajalapset kokivat, että eriyttävästä S2-opetuksesta tulisi luopua.