Perheiden moninaisuus suomalaisissa lasten kirjoissa

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tutkia, millaisia perhemuotoja esiintyy kahdeksassa suomalaisessa lasten kirjassa ja millä tavalla nämä perhemuodot tuodaan kirjoissa esille. Kaikenlainen moninaisuus on noussut yhteiskunnassa esille laajemmin viimeisten vuosikymmenten aikana. Perheisiin ja perheellistymiseen liittyy edelleen paljon oletuksia ja asenteita, mutta muutokset tässä asiassa ovat nopeita. Perheiden moninaisuutta käsittelevä kirjallisuus auttaa turvallisen ympäristön luomisessa, sillä se tukee kaikkien ihmisten tietoisuutta ja ymmärrystä aihetta kohtaan. Nyky-yhteiskuntamme on hyvin moninainen perheiden osalta, minkä vuoksi on tärkeää, että moninaisuutta käsitellään myös kirjallisuudessa, jota lasten kanssa hyödynnetään.

Tämä tutkimus on luonteeltaan laadullinen, ja aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia hyödyntäen. Tutkimuksen aineisto valittiin moninaisuutta käsittelevien kirjojen kirjalistauksista, ja kirjat lainattiin fyysisinä kirjoina kirjastosta. Aineistoksi valikoitui kahdeksan suomalaista lasten kirjaa, jotka on julkaistu 2010- ja 2020-luvuilla. Tässä tutkimuksessa tutkitusta aineistosta löytyi yhteensä 12 erilaista perhemuotoa, joista useimmiten esiintyi 6 perhemuotoa: sateenkaariperheet, ydinperheet, eroperheet, uusperheet, yksinhuoltajaperheet ja adoptioperheet. Muita löytyneitä perhemuotoja ovat muun muassa sukulaisperheet ja lapsettomat perheet.

Perheiden moninaisuus esiintyy valitussa aineistossa pääasiassa kirjan hahmojen kertomuksissa, ja moninaisuutta tuodaan esiin neutraalisti ja arkipäiväisesti osana tarinoita. Nämä tulokset tukevat aiempia tutkimustuloksia siitä, että moninaisuus on noussut tärkeäksi käsiteltäväksi teemaksi yhteiskunnassa ja kirjallisuudessa. Tämän tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää koskevaksi kaikkia suomalaisia lasten kirjoja, mutta tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että kirjallisuus on oiva väylä käsitellä moninaisuuden teemaa, sillä kirjallisuutta hyödynnetään lasten kanssa paljon. Kirjallisuuden voidaan nähdä olevan samaan aikaan sekä peili että ikkuna, josta lapsi voi peilata itseään sekä tarkastella muita, mikä edesauttaa lapsen maailmankuvan avartumista.