”Oi kallehet syntyset antakaa meille kaunehempia aikoja” : Surujen ja huolten purkamisen repertuaari Emmi Kuittisen ja Pirkko Fihlmanin nykyitkuissa

Abstract

Tutkielmassa tarkastelen Pirkko Fihlmanin (2016) Itkuvirsi maaseudun ahdingosta ja Emmi Kuittisen (2021) Itkuvirsi Suomen kulttuurialalle yhteyksiä karjalaisen itkuvirsiperinteen ominaispiirteisiin kielen ja teeman analyysin kautta. Erityisesti aineiston kaltaisia 2000-luvulla esitettyjä nykyitkuja ei ole tutkittu laajasti ja tutkimuksessa korostuu kulttuurinen ja musiikillinen viitekehys. Tutkimukseni tavoite on tuoda rinnalle kirjallisuustieteen linssi ja kysyä, mitä tämä näkökulma tuo perinteen jatkumon ymmärtämiseen. Tutkimus asettuu osaksi keskustelua suullisen perinteen, folkloristiikan ja kirjallisuustieteen suhteesta ja hyödyntää kaunokirjallisuudessa esiintyvien kansanperinteen elementtien tutkimusta sekä repertuaarirunouden käsitettä. Tutkittava aineisto on kirjoitettu ja esitetty suomen kielellä verrattuna karjalan kielellä tunnettuun perinteeseen. Tämän takia tuon esille myös keskustelun liittyen karjalaisen perinteen omistajuuteen ja käyttöön liittyviin kysymyksiin. Kumpikin tarkasteltava itkuvirsi on teemaltaan yhteiskunnallinen ja kommentoi perinteestä muovatuin keinoin maaseudun elinvoimaa ja viljelijöiden kriisiä tai globaalin pandemian aikaista kulttuurialan sulkutilaa. Analyysiluvussa kolme erittelen tarkemmin aineistossa ilmeneviä karjalaisen itkuvirsiperinteen piirteitä ja yhteiskunnallista teemaa. Havainnot yhdistävät aineiston karjalaisen itkuvirsiperinteen traditioon mutta myös luovat uutta tapaa käyttää traditiota nimenomaan surujen ja huolten purkamiseen nykyaikana. Tulen johtopäätökseen, että aineiston nykyitkujen yhteys karjalaiseen itkuvirsiperinteeseen voidaan ymmärtää osana surujen ja huolten purkamisen repertuaaria, jonka avulla voidaan ottaa huomioon muuttuneen kontekstin, variaation, kontrastisuuden ja sitä kautta innovaation mahdollisuus.