"En ole muistaakseni edes nähnyt työkavereita vuoteen TJSP." Ylilaudan keskustelijoiden ajatuksia osallisuuden kokemuksesta korona-ajan Suomessa vuonna 2021
Karri, Elina (2024)
Karri, Elina
2024
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-06-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202405226194
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202405226194
Tiivistelmä
Tarve sosiaalisille suhteille ja yhteisöissä toimiminen on ihmiselle osa tavallista elämää. Tutkielman teoreettisen taustan mukaan nämä rakentavat elämälle tietynlaisen kehikon, elämän peruspilarit ja luovat runkoa arjen ympärille. Elämänhallinta, hyvinvointi ja onnellisuus muodostuvat monimutkaisista poluista, kohtaamisista ja kokemuksista. Yksilöllinen kokemus osallisuudesta erilaisissa elämänvaiheissa ja siirtymissä ovat asioita, joihin voidaan vaikuttaa niin yksilönä kuin yhteisillä toimilla. Taustat, mahdollisuudet ja valintatilanteet luovat yksilöllisiä polkuja.
Suomessa näitä elämän peruspilareita rakennetaan jo elämän alkutaipalella liittämällä ihmisiä yhteen erilaisilla osallisuuttakin vahvistavilla tavoilla niin neuvolajärjestelmän, päivähoidon kuin peruskoulunkin toimesta. Kansalaisilla on mahdollisuus osallistua kerhotoiminnan, yhdistysten ja hankkeiden kautta sekä alueelliseen toimintaan että omiin kiinnostuksen kohteisiin.
Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä toimii osallisuus, syrjäytyminen ja yksinäisyys. Tutkimusaineisto on kerätty satunnaisotannalla sosiaalisen median keskustelualustalta syksyllä 2021. Eri viestejä on aineistossa 106kpl. Tutkielma on kvalitatiivinen tutkimus ja menetelminä toimivat teemoittelu ja sisällönanalyysi.
Tutkimuksen tulokset voidaan yksinkertaistaa koetun yksinäisyyden lisääntymisen kasvaneen ja samaan aikaan osallisuuden kokemuksen vähentyneen tai osaltaan pysyneen entisen kaltaisena. Koettu osallisuuden vähentyminen näkyi etenkin sellaisilla keskustelijoilla, joilla oli ennen koronaa ollut elämässään erilaisia harrasteita, aktiivinen sosiaalinen elämä ja työssä koettua yhteisöllisyyttä ja ihmiskontakteja. Mikäli keskustelija koki syrjäytyneensä jo ennen korona- aikaa nousi esiin osallisuuden kokemus siitä, että nyt koettu yhteinen kokemus lähensi yhteyttä toisiin ihmisiin ja ymmärrys yksinäisyyden merkityksestä oman kokemuksen kautta voisi lisääntyä. The need for social relationships and functioning in communities is a part of ordinary life for humans. According to the theoretical background of the thesis, these build a certain kind of framework for life, the basic pillars of life and create a frame around everyday life. Life management, well-being and happiness are made up of complex paths, encounters and experiences. The individual experience of participation in different stages of life and transitions are things that can be influenced both individually and through joint actions. Backgrounds, opportunities and choice situations create individual paths.
In Finland, these basic pillars of life are already built at the beginning of life by connecting people together in various ways that strengthen inclusion, both by the counseling system, day care and elementary schools. Citizens have the opportunity to participate in club activities, associations and projects both in regional activities and in their own areas of interest.
The theoretical framework of my dissertation is inclusion, exclusion and loneliness. The research material has been collected by random sampling from social media discussion platforms in the fall of 2021. There are 106 different messages in the material. The thesis is a qualitative study, and the methods used are thematization and content analysis.
The results of the study can be simplified as the increase in perceived loneliness increased and at the same time the experience of inclusion decreased or partly remained the same as before. The perceived decrease in participation was especially visible among those who had different hobbies, an active social life and experienced community and human contacts at work before the corona virus. If the interlocutor felt that he was marginalized even before the corona era, the experience of inclusion came to the fore, that the shared experience now brought closer the connection with other people and the understanding of the meaning of loneliness through one's own experience could increase.
Suomessa näitä elämän peruspilareita rakennetaan jo elämän alkutaipalella liittämällä ihmisiä yhteen erilaisilla osallisuuttakin vahvistavilla tavoilla niin neuvolajärjestelmän, päivähoidon kuin peruskoulunkin toimesta. Kansalaisilla on mahdollisuus osallistua kerhotoiminnan, yhdistysten ja hankkeiden kautta sekä alueelliseen toimintaan että omiin kiinnostuksen kohteisiin.
Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä toimii osallisuus, syrjäytyminen ja yksinäisyys. Tutkimusaineisto on kerätty satunnaisotannalla sosiaalisen median keskustelualustalta syksyllä 2021. Eri viestejä on aineistossa 106kpl. Tutkielma on kvalitatiivinen tutkimus ja menetelminä toimivat teemoittelu ja sisällönanalyysi.
Tutkimuksen tulokset voidaan yksinkertaistaa koetun yksinäisyyden lisääntymisen kasvaneen ja samaan aikaan osallisuuden kokemuksen vähentyneen tai osaltaan pysyneen entisen kaltaisena. Koettu osallisuuden vähentyminen näkyi etenkin sellaisilla keskustelijoilla, joilla oli ennen koronaa ollut elämässään erilaisia harrasteita, aktiivinen sosiaalinen elämä ja työssä koettua yhteisöllisyyttä ja ihmiskontakteja. Mikäli keskustelija koki syrjäytyneensä jo ennen korona- aikaa nousi esiin osallisuuden kokemus siitä, että nyt koettu yhteinen kokemus lähensi yhteyttä toisiin ihmisiin ja ymmärrys yksinäisyyden merkityksestä oman kokemuksen kautta voisi lisääntyä.
In Finland, these basic pillars of life are already built at the beginning of life by connecting people together in various ways that strengthen inclusion, both by the counseling system, day care and elementary schools. Citizens have the opportunity to participate in club activities, associations and projects both in regional activities and in their own areas of interest.
The theoretical framework of my dissertation is inclusion, exclusion and loneliness. The research material has been collected by random sampling from social media discussion platforms in the fall of 2021. There are 106 different messages in the material. The thesis is a qualitative study, and the methods used are thematization and content analysis.
The results of the study can be simplified as the increase in perceived loneliness increased and at the same time the experience of inclusion decreased or partly remained the same as before. The perceived decrease in participation was especially visible among those who had different hobbies, an active social life and experienced community and human contacts at work before the corona virus. If the interlocutor felt that he was marginalized even before the corona era, the experience of inclusion came to the fore, that the shared experience now brought closer the connection with other people and the understanding of the meaning of loneliness through one's own experience could increase.