Kokemuksia työllisyysalueiden muotoutumisesta: Tapaustutkimus yhteistyöstä Pirkanmaan työllisyysalueilla

Abstract

TE-uudistus edustaa hallinnon uudistusta, jossa työvoimapalvelut hajautetaan valtiotasolta paikallistasolle. TE-toimistojen lakkautuessa tehtävät siirtyvät kunnille. Kunnat voivat toteuttaa uusia tehtäviään yhteistyössä muiden kuntien kanssa muodostamalla työllisyysalueita. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaiset tekijät haastavat ja edesauttavat kuntien yhteistyötä. Vastauksia pyrittiin löytämään haastatteluista ja kuntien laatimista dokumenteista kerätystä aineistosta. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jossa tutkimuskohteena ovat Pirkanmaan työllisyysalueiden vastuukunnat Tampere ja Sastamala. Tutkimus toteutettiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla ja tarkoituksena on kerryttää tietoa uudesta ilmiöstä.

Työllisyysalueilla tapahtuvan yhteistyön lähtökohta on yhteinen historia valmistelussa. Tampereen johdolla kaikki Pirkanmaan kunnat suunnittelivat aluksi yhtä suurta työllisyysaluetta. Eriävät näkemykset johtamisesta, tavoitteista ja toimintatavoista lopulta kuitenkin johtivat siihen, että alue jakaantui kahteen erilliseen työllisyysalueeseen. Tampere, joka edustaa suurta kuntaa, tähtää yhteistyöllä synergiaetuihin ja kaupungin kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseen. Pienellä kunnalla tavoitteet ovat hieman erilaiset, vaikka molemmissa tapauksissa tavoitteena on sulauttaa työllisyyspalvelut osaksi kuntaekosysteemiä. Pieni kunta haluaa suurempaa päätösvaltaa yhteistyön toteutukseen, jotta sen itsehallinnollinen asema säilyisi. Suuri kunta haluaa kokonaisvaltaisen toimivallan osana yhteistyöprosessia, jotta sen olisi mahdollista saavuttaa tavoitteita.

Yhteisestä historiasta on syntynyt pohjaa yhteistyölle tilattujen selvitystöiden perusteella. Molemmat työllisyysalueet hyödyntävät näitä dokumentteja toiminnassaan, vaikka yhteisestä alueesta lopulta luovuttiin. Lähtökohta työllisyysalueen toiminnassa on kuntien halu vahvaan yhteistyöhön eri toimijoiden kanssa. Tärkeitä ovat sidosryhmät ja kumppanit, asiakkaat, muut julkiset organisaatiot ja toiset kunnat. Yhteistyö koskee siis työllisyysalueen ulkopuolisia ja sisäisiä sidosryhmiä. Kuntakokeilut ja kokeneet henkilöt suunnittelun taustalla luovat historian ohella kokemuspohjaa, joka vaikuttaa yhteistyöprosessiin. Vaikka uudistukselle on asetettu samankaltaisia tavoitteita, on niitä tulkittu eri tavoin ja niihin pyritään eri tavoin. Lopulta oman kunnan etu nousee oleelliseksi yhteistyötä ohjaavaksi tekijäksi.

Samat tekijät, kuten historia, kommunikaatio, tavoitteet ja henkilöstö, voivat joko edistää tai haastaa yhteistyötä. On tilannekohtaista, miten kokonaisuus muodostuu. Suurimmat yhteistyön haasteet tulevat uudistusta koskevasta lainsäädännöstä, joka asettaa kunnat tasapainoilemaan valtiojohtoisen uudistuksen ja kunnallisen itsehallinnon välillä. Yhteistyö on prosessi, joka muokkautuu pitkällä aikavälillä erilaisten ulkoisten vaikutusten myötä. Pääasiassa yhteistyö työllisyysalueilla näyttää muodostuvan samoista tekijöistä, mitä aiemmassa yhteistyön ja hallinnon uudistusten tutkimuksessa on havaittu. Kunnan koon ohella merkittäväksi osoittautui myös sijainti maakunnan keskuskuntaan. Aihe kuitenkin vaatii vielä jatkotutkimusta, koska työllisyysalueet aloittavat virallisesti toimintansa vasta vuoden 2025 alussa.