Myönteisten uintikokemuksien tukeminen : Luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia ja näkemyksiä peruskoulun uintitunneista

Abstract

Uimataito on kansalaistaito ja se tarjoaa yhdessä vesipelastustaitojen kanssa mahdollisuuden nauttia vedestä turvallisesti. Uimataidon oppiminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, vaan se vaatii opettelua ja harjoittelua. Huolimatta siitä, että uimaopetus on sisällytetty perusopetuksen opetussuunnitelmaan vuosiluokilla 1–9, oppilaiden uimataidot ovat viime vuosina heikentyneet. Aikaisempaa tutkimusta peruskoulun uintitunteihin liittyvistä kokemuksista niin ala- kuin yläkoulunkin puolelta on löydettävissä, mutta ne keskittyvät pääasiassa tutkimushetkellä perusopetukseen osallistuvien oppilaiden kokemuksiin. Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia luokanopettajaopiskelijoiden omia peruskouluaikaisia uintikokemuksia sekä heidän näkemyksiänsä peruskoulun uintituntien toteuttamisesta. Luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia ja näkemyksiä on olennaista tutkia, sillä he ovat niitä, jotka ovat tulevaisuudessa osana peruskoulun uintituntien järjestämistä ja toteuttamista. Aineisto kerättiin Tampereen yliopiston luokanopettajaopiskelijoilta puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastattelut toteutettiin etänä Teams-palvelimen kautta. Tutkimukseen osallistui yhteensä neljä luokanopettajaopiskelijaa. Aineistoa käsiteltiin sisällönanalyysin keinoin. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että myönteisiä uintikokemuksia vahvisti kannustava ja positiivinen sosiaalinen ympäristö sekä tunne omasta pätevyydestä. Toisaalta murrosiän tuomat muutokset ja epävarmuudet sekä liian suuret tasoerot ja suorituskeskeisyys heikensivät myönteisiä uintikokemuksia. Uimaopetuksen toteuttamiseen liittyvissä näkemyksissä korostui erityisesti oman opettajan rooli ja opetuksen järjestäminen. Tutkimustulosten mukaan uimaopetuksella on paikkansa perusopetuksen opetussuunnitelmassa erillisenä liikuntamuotona.