Yksinäisyyden yhteydet sosiaaliseen havaitsemiseen sosiaalisen toiminnan tyypistä ja valenssista riippuen

Abstract

Suurin osa ihmisistä kokee yksinäisyyttä vähintään jossain vaiheessa elämäänsä, ja yksinäisyyttä esiintyy niin lapsuudessa ja nuoruudessa kuin aikuisuudessakin. Suomessa lapsista ja nuorista enimmillään jopa neljännes kokee itsensä yksinäiseksi, ja yksinäisyyttä kokevat niin tytöt kuin pojatkin kaikilla luokka-asteilla. Yksinäisyyden on tutkittu olevan yhteydessä sekä somaattisen että psyykkisen terveyden oireiluun ja sairastavuuteen, ja seuraukset ovat kauaskantoiset ja vakavat. Monien muiden vaikutusten lisäksi yksinäisyyden on esitetty olevan yhteydessä sosiaaliseen havaitsemiseen, eli siihen, miten yksilöt tarkkailevat ja havaitsevat sosiaalista ympäristöään ja sen vihjeitä.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko yksinäisyys yhteydessä sosiaalisen havaitsemiseen sosiaalisen toiminnan tyypistä ja valenssista riippuen. Sosiaalista havaitsemista tarkasteltiin kasvojen, silmien ja suun alueelle kohdistuvan tarkkaavaisuuden kautta. Tutkimuksessa hyödynnettiin Tunteet läpi elämän - tutkimushankkeen syksyn 2021 ja syksyn 2023 välillä kerättyä aineistoa, johon kuului 76 8–15-vuotiasta lasta ja nuorta. Tutkimusaineisto sisälsi sosiaalisten videoiden katselun aikana kerätyn silmänliikemittausaineiston sekä yksinäisyyttä mittaavan PNDL-lomakkeen. Tilastollisena menetelmänä käytettiin toistettujen mittausten varianssianalyysia kasvojen, silmien ja suun alueelle kohdistuvan katselun vertailuun yksinäisyysryhmittäin eri koetilanteissa, ja lisäksi aineistoa tarkasteltiin myös laadullisesti.

Tutkimustulokset osoittivat, että yksinäisyyden ja valenssin välillä oli yhdysvaikutus kasvoihin kohdistuvan katselun kohdalla siten, että yksinäiset katselivat kasvoja kohti ei-yksinäisiä vähemmän valenssin ollessa positiivinen. Silmien tai suun alueen katselussa yhdysvaikutusta ei havaittu. Yksinäisyydellä ei myöskään havaittu olevan päävaikutusta kasvojen, silmien tai suun alueen katseluun. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin myös, että sosiaalisen toiminnan tyypillä sekä valenssilla oli yhteys kasvojen, silmien ja suun alueen katseluun, ja lisäksi sosiaalisen toiminnan tyypillä ja valenssilla oli yhteisvaikutus.

Kaiken kaikkiaan yksinäisyydellä siis havaittiin olevan vaikutusta ainoastaan kasvoihin kohdistuvaan katseluun valenssiltaan erilaisten videoärsykkeiden katselun aikana. Tutkimustulos antoi kuitenkin uutta tietoa siitä, että kasvoihin, silmien ja suun alueelle kohdistuvaan katseluun ja siten sosiaaliseen havaitsemiseen vaikuttavia tekijöitä ovat yksinäisyyden lisäksi katseltavissa videoärsykkeissä esiintyvän sosiaalisen toiminnan tyyppi (antisosiaalinen, prososiaalinen tai neutraali) sekä tunnetilan valenssi (positiivinen tai negatiivinen).