Suomea töissä: Opiskelijoiden näkökulma kielenoppimiseen kotoutumiskoulutuksen työharjoittelujaksoilla
Ludwig, Lyydia (2024)
Ludwig, Lyydia
2024
Kielten maisteriohjelma - Master's Programme in Languages
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-06-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202405186003
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202405186003
Tiivistelmä
Tämä tutkimus tarkastelee kokemuksia suomen kielen oppimisesta kotoutumiskoulutuksessa, erityisesti siihen kuuluvilla työharjoittelujaksoilla. Koska suomen kielen oppimista viedään osaksi työelämää, on tärkeää tutkia, miten suomen kielen oppiminen työelämän kielenkäyttötilanteissa, ilman opettajaa, tapahtuu. Tutkimus keskittyy selvittämään erityisesti sitä, miten kotoutumiskoulutuksen opiskelijat itse kuvaavat suomen oppimistaan ja minkälainen toimijuus heidän oppimiskuvauksistaan välittyy. Tutkimuksen perimmäisenä tarkoituksena on ollut opetuksen kehittäminen – niin, että se palvelisi paremmin kotoutumiskoulutuksesta työelämään siirtyviä kielenkäyttäjiä – ja heitä ympäröivää yhteiskuntaa. Samalla tutkimus tuottaa tietoa soveltavan kielentutkimuksen alalle. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen ytimessä on sosiokulttuurinen teoria, jonka mukaan oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa.
Tutkimusaineistona on 26 kotoutumiskoulutuksessa opiskelevan informantin oppimiskuvaukset. 18 informanttia tuotti kirjallista materiaalia suomen oppimiseensa liittyen. Lisäksi kahdeksalta (8) informantilta kerättiin aineistoa haastattelemalla. Koko aineisto on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Lisäksi sekä aineiston keruun että sen analysoinnin aikana sovellettiin tutkivaa käytäntöä ja tutkivan opettajan näkökulmaa (EP, Hanks 2015), mutta rajaussyistä tämä näkökulma ei sisälly tutkielmaan. Tutkivan opettajan opetuksen kehittämistä ja tutkimusta integroiva lähestymistapa on kuitenkin heijastunut tutkimuksen kokonaisuuteen.
Tutkimus tukee soveltavan kielentutkimuksen alalla aiemmin saatuja tuloksia siitä, että oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa ja ympäristön tuella. Lisäksi tutkimus osoittaa, että oman oppimisen tunnistaminen on kieltä oppivalle vaikeaa. Oppimista ei voi pakottaa. Se ei tapahdu vääjäämättömästi oppimistoiminnan seurauksena, vaan vaatii onnistuakseen paitsi ympäristön tuen, myös yksilön tahtoa, opiskelutaitoa ja aikaa.
Tutkimuksen perusteella eri ympäristöissä opitaan eri taitoja. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voidaan pitää sitä, että työharjoittelujaksoihin liittyen kotoutumiskoulutuksen opiskelijoiden suomen kielen oppimiskuvaukset kiinnittyvät vahvasti kohdatuksi tulemisen kokemukseen – siis vuorovaikutukseen. Osallistujat kokivat, että suomea oli opittu, jos oli tultu kohdatuksi työharjoittelujaksolla. Analyysin perusteella ajallinen etäisyys informanttien kuvaamien oppimistilanteiden välillä auttoi heitä tunnistamaan ja nimeämään taitojaan. Lisäksi tutkimus antaa viitteitä siitä, että yksilön toimijuus lisääntyy kielitaidon karttumisen myötä. Näyttää myös siltä, että oppimisesta puhuminen osaltaan tukee oppimista.
Tutkimusaineistona on 26 kotoutumiskoulutuksessa opiskelevan informantin oppimiskuvaukset. 18 informanttia tuotti kirjallista materiaalia suomen oppimiseensa liittyen. Lisäksi kahdeksalta (8) informantilta kerättiin aineistoa haastattelemalla. Koko aineisto on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Lisäksi sekä aineiston keruun että sen analysoinnin aikana sovellettiin tutkivaa käytäntöä ja tutkivan opettajan näkökulmaa (EP, Hanks 2015), mutta rajaussyistä tämä näkökulma ei sisälly tutkielmaan. Tutkivan opettajan opetuksen kehittämistä ja tutkimusta integroiva lähestymistapa on kuitenkin heijastunut tutkimuksen kokonaisuuteen.
Tutkimus tukee soveltavan kielentutkimuksen alalla aiemmin saatuja tuloksia siitä, että oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa ja ympäristön tuella. Lisäksi tutkimus osoittaa, että oman oppimisen tunnistaminen on kieltä oppivalle vaikeaa. Oppimista ei voi pakottaa. Se ei tapahdu vääjäämättömästi oppimistoiminnan seurauksena, vaan vaatii onnistuakseen paitsi ympäristön tuen, myös yksilön tahtoa, opiskelutaitoa ja aikaa.
Tutkimuksen perusteella eri ympäristöissä opitaan eri taitoja. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voidaan pitää sitä, että työharjoittelujaksoihin liittyen kotoutumiskoulutuksen opiskelijoiden suomen kielen oppimiskuvaukset kiinnittyvät vahvasti kohdatuksi tulemisen kokemukseen – siis vuorovaikutukseen. Osallistujat kokivat, että suomea oli opittu, jos oli tultu kohdatuksi työharjoittelujaksolla. Analyysin perusteella ajallinen etäisyys informanttien kuvaamien oppimistilanteiden välillä auttoi heitä tunnistamaan ja nimeämään taitojaan. Lisäksi tutkimus antaa viitteitä siitä, että yksilön toimijuus lisääntyy kielitaidon karttumisen myötä. Näyttää myös siltä, että oppimisesta puhuminen osaltaan tukee oppimista.