Ei-inhimillisten mielten kuvaus Kira Jane Buxtonin romaanissa Hollow Kingdom (2019)

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee ei-inhimillisten mielten kuvausta Kira Jane Buxtonin romaanissa Hollow Kingdom kriittisen eläintutkimuksen ja mielenmallinnuksen näkökulmasta. Tarkoituksena on osoittaa, kuinka fiktion avulla voidaan haastaa käsityksiä antroposentrisestä maailmankuvasta antamalla ääni eläimille. Dystooppinen teos on kuvattu kokonaan zombieapokalypsista selvinneiden eläinten näkökulmasta ja siinä kuvataan eläinten tapoja tulla toimeen muuttuneessa maailmassa. Teoreettiseen viitekehykseen kuuluu kriittisen eläintutkimuksen lisäksi ei-inhimillisten kertojien mielenmallinnus. Teoksen sisältöä sekä tutkimuksen teoreettista viitekehystä ja siihen liittyvää aiempaa tutkimusta avataan ensimmäisessä johdantoluvussa.

Toisessa luvussa tarkastellaan kriittisen eläintutkimuksen mahdollisuuksia kirjallisuustieteen saralla ei-inhimillisen ja inhimillisen välisen suhteen uudelleenarvottamisessa. Kerronnan keinoin voidaan päästä käsiksi eläinten kokemusmaailmaan. Luvussa esitellään lyhyesti eläinten kognitiivisten kykyjen tutkimusta ja perehdytäänDavid Hermanin ei-inhimillisten mielten tutkimiseen laadittuun mielenmallinnusteoriaan. Tämän lisäksi esitellään Lars Bernaertsin, Marco Caracciolon, Luc Hermanin sekä Bart Vervaeckin ajatuksia kaksoiskielisyydestä eli ihmisen kokemuksen heijastamista ei-inhimilliseen kertojaan ja tämän herättämiä empatian tunteita lukijassa sekä toisaalta myös lukijan vieraannuttamista tämän ennakkoluuloista ei-inhimilliseen kertojaan nähden. Lisäksi esitellään Marco Caracciolon neliportainen fiktiivisten eläinten mielten malli.

Kolmannessa luvussa tarkastellaan variksen, kissan sekä linnun mielen kuvausta teoksessa käyttäen analyysin apuna mielenmallinnusteorioita ja soveltaen kaksoiskielisyyden käsitettä eläinten mieliin. Lisäksi pyritään näyttämään se, miten ei-inhimillisen mielen kuvauksella voidaan haastaa antroposentristisiä käsityksiä ihmisen ylivertaisuudesta esittelemällä fiktiivisiä ajatusleikkejä eläinten keskinäisistä kommunikaatioverkostoista, näiden kognition käytöstä ongelmanratkaisussa sekä empatiankyvystä kuolleen ystävänsä hautajaistilaisuudessa. Tarkoituksena on osoittaa, kuinka ei-inhimillinen ei eroa inhimillisestä niin suuresti ja tällaisen toimijuuden välillä on pikemminkin jatkumo kuin aukko.

Tutkielman johtopäätöksissä todetaan, että vaikka fiktion avulla ei voida saavuttaa objektiivista totuutta eläinten mielistä eikä antroposentristä maailmankuvaa kyetä sen turvin täysin kumoamaan, voidaan saavuttaa uusia näkökulmia ja askeleita suuntaan eläinten ja ihmisten välisen lajihierarkian uudelleenarvioinnissa