Yhteiskehittäminen ´´Tulevaisuus toi meidät yhteen´´ -hankkeessa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan yhteiskehittämistä paikallisella tasolla ja useita toimijoita yhdistävässä hanketyössä. Tutkimuksen kohteena on Tampereen läntisellä alueella vuosina 2020–2023 toiminut ”Tulevaisuus toi meidät yhteen” -hanke. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla, miten yhteiskehittäminen näyttäytyy hankkeessa ja millaiseksi hankkeen rooli on muodostunut monitahoisessa yhteistyöympäristössä. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla hankkeeseen osallistuneita vapaaehtoisia, hankkeen työntekijää ja Tampereen kaupungin asiantuntijaa. Haastattelut toteutettiin ryhmä- ja yksilöhaastatteluina. Haastatteluissa hyödynnettiin puolistrukturoituja teemahaastattelurunkoja. Haastatteluista saatu tutkimuksen aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin, jossa ajattelua ohjaa vuoroin aineisto ja teoria. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu yhteiskehittämisestä, sekä siihen liittyvistä osallistumisen ja osallisuuden käsitteiden määrittelystä. Lisäksi tutkimuksen viitekehystä täydentää rajaobjektiteoria, joka auttaa tulkitsemaan hankkeen roolia monitahoisessa yhteistyöympäristössä. Tutkimuksen perusteella yhteiskehittäminen ilmenee ’’Tulevaisuus toi meidät yhteen’’-hankkeessa organisaatiorajat ylittävänä yhteistyönä, jossa kehittämisen kohteena on paikallisen kansalaistoiminnan, osallisuuden ja viihtyisyyden edistäminen. Aitoa yhteiskehittämistä kuvaa se, että vapaaehtoisten ja kaupunkilaisten ideat sekä vaikuttaminen hankkeen toimintaan mahdollistettiin ja nähtiin tavoiteltavana. Kaupunkilaisyhteisön vahvistuminen hankkeen toiminnan myötä näyttäytyi vapaaehtoisten aktiivisuutena ja vastuun ottamisena omasta, yhteisön ja ympäristön hyvinvoinnista. Lisäksi osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemuksia saavutettiin aktiivisen toimintaan osallistumisen myötä. Yhteiskehittämisen kannalta tärkeäksi tekijäksi heijastuu toiminnan säilyminen mielekkäänä ja vapaaehtoisuuteen perustuvana kaupunkilaisille jatkossakin. Isoimpana haasteena yhteiskehittämisessä havaittiin organisaatioiden rajat ylittävän suunnittelun ja koordinoinnin ajoittainen puute. Toimijoiden välillä ei oltu sovittu yhteisistä selkeistä tavoitteista, mutta kullakin toimijalla oli omia päämääriä ja toiveita hankkeen toiminnan suhteen. Tässä tutkimuksessa selviääkin, että hanke näyttäytyy kaupunkiorganisaation, järjestöjen ja asukkaiden välistä kommunikointia mahdollistavana rajaobjektina. Hankkeella vaikutti kansalaistoiminnan järjestämisen ja sen näkyväksi tekemisen ohella olleen siis tärkeä rooli toimijoita yhteen kokoavana tahona. Jatkotutkimusta tämän tutkimuksen perusteella tarvittaisiin etenkin yhteiskehittämisen myötä syntyvien tietojen hyödyntämisestä osana päätöksentekoa, sekä yhteiskehittämisen myötä syntyvästä organisaation oppimisesta.