Heikon sosioekonomisen aseman vaikutukset yksilön informaatiohorisonttiin

Abstract

Tutkielma kartoittaa heikossa sosioekonomisessa asemassa toimivan yksilön tiedontarpeita ja niiden tyydyttämiseen hyödynnettävissä olevia, kontekstisidonnaisia tietokäytäntöjä puutteineen ja mahdollisuuksineen. Kun koottu aineisto on analysoitu, lähteistä ja tiedonhankintakanavista esitetään tiedonhankintaprosessia visuaalisesti havainnollistava kartta.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta seitsemästä tutkielman kohderyhmästä toteutetusta empiirisestä tutkimuksesta. Pyrkimyksenä oli koota tutkimuksissa esiin nousseet tiedontarpeet, tiedonlähteet ja tiedonhankintakanavat, tiedonhankintaa hankaloittavat sekä tiedonhankintaa mahdollistavat tekijät omiksi kategorioikseen. Toisena menetelmänä hyödynnettiin Sonnenwaldin (1999) kehittämää informaatiohorisonttia, joka esittää yksilön koetut lähteet, kanavat ja tiedonhankintaprosessia kuvaavan reitin kattavana visuaalisena karttana.

Kirjallisuuskatsauksen tutkimuksissa oli havaittavissa vastaavuuksia kaikilla osa-alueilla. Tiedontarpeet liittyivät arkisiin asioihin kuten työllistymiseen, talouteen, terveyteen ja asumiseen, sekä näihin kytkeytyviin tuen tarpeisiin. Hyödynnetyt tiedonlähteet olivat suurilta osin paikallisia ja/tai epämuodollisia: internet, ystävät ja tuttavat, perhe, vertaiset sekä sosiaalipalveluiden tukihenkilöt mainittiin useiten. Tiedonhankintaa hankaloittavina tekijöinä korostuivat byrokratia, puutteelliset tiedonhankintataidot, koettu vaivalloisuus, eristyneisyys, itsevarmuuden puute sekä epäluottamus ulkopuolisia kohtaan. Tiedonhankintaa mahdollistavina tekijöinä näyttäytyivät sosiaaliset verkostot, sosiaali- ja yhteisöpalvelut, pääsy internetiin, anonyymiyden mahdollisuus sekä luottamuksen tunne. Tuloksista kootun informaatiohorisontin valossa tukityöntekijät ja ohjaajat sekä paikalliset palvelut näyttäisivät toimivan kohderyhmälle hyödyllisimpinä tiedonhankintakanavina.

Tutkielman keskeinen päätelmä on, että tietoyhteiskunnan tasa-arvoisuuden toteutumiseksi tiedon saavutettavuus, ajantasaisuus, paikallisuus, jatkuvat hoitosuhteet sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden henkilökohtaisuus palvelevat yhdenvertaisia tiedonhankintamahdollisuuksia parhaiten.