Vokaaliartikulaatioindeksi puheen ymmärrettävyyden mittarina dysartrisilla puhujilla: Integroiva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Dysartria on puheen motorinen häiriö, jonka seurauksena puheen ymmärrettävyys usein heikkenee. Puheen ymmärrettävyyden heikkeneminen vaikuttaa ihmisten elämänlaatuun ja voi myös olla sairauden ensimmäinen oire. Puheen ymmärrettävyyteen vaikuttavat muun muassa vokaaliartikulaation muutokset, joita voidaan tutkia erilaisin akustisin mittausmenetelmin. Tällä hetkellä luotettavimpana menetelmänä pidetään vokaaliartikulaatioindeksiä (VAI), joka on alun perin kehitetty erityisesti Parkinsonin tautiin liittyvän hypokineettisen dysartrian arviointiin. On kuitenkin esitetty, että VAI saattaisi olla potentiaalinen työkalu myös muiden potilasryhmien ja dysartrian muotojen kohdalla, mutta tähän mennessä tutkimusta on toteutettu melko vähän. Yhdistettynä erilaisiin automatisoituihin analyysimenetelmiin VAI voisi tuoda helpotusta ikääntyvän väestön myötä kasvavien potilasmäärien diagnosointiin ja hoitoon.

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten puheen ymmärrettävyyttä mittaavaa vokaaliartikulaatioindeksiä on käytetty viimeaikaisissa tutkimuksissa. Integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin oli mahdollista luoda kokonaiskuvaa tutkimusten potilasryhmistä, käytetyistä puhetehtävistä sekä tutkimusten päätarkoituksesta. Katsauksen aineisto koostui yhdestätoista, vuosina 2018–2022 julkaistuista vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista, jotka valikoituivat mukaan ennakkoon määriteltyjen sisäänotto- ja poissulkukriteerien avulla. Aineiston analyysissä hyödynnettiin laadullista sisällönanalyysiä. Analyysin koodaamisvaiheessa aineistosta poimittiin tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi olennaiset tiedot, joista koostettiin laadullisen synteesin avulla tutkimuksen tulokset. Tutkimusten päätarkoitus jaoteltiin tässä tutkimuksessa perustutkimukseen, lääkityksen tai kuntoutuksen vaikuttavuuden arviointiin sekä diagnosointiin.

Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että tutkimusten pääpaino on edelleen vahvasti Parkinsonin taudissa, jota tutkittiin kuudessa artikkelissa yhdestätoista. Vokaaliartikulaatioindeksiä on kuitenkin käytetty myös yksittäisissä, muita potilasryhmiä koskevissa tutkimuksissa ja Parkinsonin tautiin liittyvän hypokineettisen dysartrian jälkeen tutkituin dysartrian muoto oli spastinen dysartria. Tutkimuksissa käytetyissä puhetehtävissä on huomattavaa vaihtelua; eniten on käytetty sana- tai lausetoistoa, mutta niissäkin toteutustapojen kirjo on laaja. Tutkimusten päätarkoitus puolestaan jakautui melko tasaisesti joko perustutkimukseen tai lääkityksen tai kuntoutuksen vaikuttavuuden arviointiin; selkeästi diagnostinen tarkoitus oli taustalla ainoastaan yhdessä tutkimuksessa. Tulosten perusteella näyttää siltä, että tutkimusta niin erilaisilla potilasryhmillä, dysartrian muodoilla kuin erilaisilla puhetehtävillä tarvittaisiin lisää, jotta vokaaliartikulaatioindeksiä voitaisiin tulevaisuudessa mahdollisesti hyödyntää enemmän myös diagnostisessa tarkoituksessa.