Kun kättelen, niin lyön: Esiintyvän ruumiin osittaminen näyttelijäntyössä
Korhonen, Jussi Matias (2024)
Korhonen, Jussi Matias
2024
Teatterityön kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Theatre Arts
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-05-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202405165948
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202405165948
Tiivistelmä
Tämä kandidaatin kirjallinen opinnäyte käsittelee osittamista näyttelijäntekniikkana ja sen vaikutusta ilmaisun kvaliteettiin ja energiaan. Osittaminen tarkoittaa tässä opin- näytteessä keinoa, jolla näyttelijä rajaa omaa esiintymistään. Tämä mahdollistaa näyt- telijälle maadoittumisen kokemuksen sekä paremman kontaktin itseensä ja ulkopuoli- siin objekteihin esiintymistilanteessa. Opinnäyte avaa osittamisen tekniikkaa viritys- työskentelyn kautta ja tuo esille käytännön havaintoja sekä näyttelijätekniikan muo- vautumisen prosessia näyttelijäopiskelijan näkökulmasta.
Opinnäytteen lähtökohtana on toiminut kirjoittajan tarve määrittää, mikä auttaisi näyt- telijää päästämään irti ylivirttyneestä näyttelemisentilasta ja energian turhasta puske- misesta. Työn oleellisin löydös on esiintyvän ruumiin osittaminen, jonka avulla näytte- lijä voi hallita energiaansa esiintyessään sekä kykenee luomaan erilaisia kvaliteetteja näyttelijäntyöhönsä ja -taiteeseensa. Tämä auttaa näyttelijää keskittymään kontaktiin, vuorovaikutukseen ja läsnäoloon niin vastanäyttelijän kuin ympärillä olevien objektien kanssa.
Keskeisin tutkimuskysymys on, mitä kaikkea näyttelijä voi osittaa näyttelijäntyössään ja miten osittaminen vaikuttaa näyttelijän ilmaisuun, mielikuvitukseen ja tarkkuuteen. Opinnäytteen keskeisimmäksi havainnoksi nousee se, miten osittaminen muuttaa näyttelemisentilaa herkistämällä näyttelijää herkkyydelle ja emootioille. Työn teemoja käsitellään näyttelijäntyöllisen kirjallisuuden sekä kirjoittajan kahden eri esitysproses- sin kautta.
Opinnäytteen lähtökohtana on toiminut kirjoittajan tarve määrittää, mikä auttaisi näyt- telijää päästämään irti ylivirttyneestä näyttelemisentilasta ja energian turhasta puske- misesta. Työn oleellisin löydös on esiintyvän ruumiin osittaminen, jonka avulla näytte- lijä voi hallita energiaansa esiintyessään sekä kykenee luomaan erilaisia kvaliteetteja näyttelijäntyöhönsä ja -taiteeseensa. Tämä auttaa näyttelijää keskittymään kontaktiin, vuorovaikutukseen ja läsnäoloon niin vastanäyttelijän kuin ympärillä olevien objektien kanssa.
Keskeisin tutkimuskysymys on, mitä kaikkea näyttelijä voi osittaa näyttelijäntyössään ja miten osittaminen vaikuttaa näyttelijän ilmaisuun, mielikuvitukseen ja tarkkuuteen. Opinnäytteen keskeisimmäksi havainnoksi nousee se, miten osittaminen muuttaa näyttelemisentilaa herkistämällä näyttelijää herkkyydelle ja emootioille. Työn teemoja käsitellään näyttelijäntyöllisen kirjallisuuden sekä kirjoittajan kahden eri esitysproses- sin kautta.