Perheen keskusteluilmapiirin muutoksen yhteys nuoren syömishäiriöoireisiin yläkouluaikana

Abstract

Syömishäiriöt ovat vakavia, pitkäkestoisia ja vaikeahoitoisia mielenterveyden häiriöitä. Syömishäiriöiden hoitoennusteen parantamiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi on tärkeää pyrkiä tunnistamaan syömishäiriöiden varhaisia merkkejä ja mahdollisia suojaavia tekijöitä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voisiko perheen keskusteluilmapiirin vahvistuminen yläkoulun aikana toimia yhtenä suojaavana tekijänä nuoren syömishäiriöiden kehittymiselle. Tutkimme perheen keskustelusuuntautuneisuudessa yläkoulun aikana tapahtunutta muutosta suomalaisilla nuorilla, syömishäiriöiden esiintyvyyttä sukupuolten välillä sekä selvitimme, onko perheen keskustelusuuntautuneisuudessa tapahtuneella muutoksella yhteys syömishäiriöiden varhaisiin oireisiin.

Tutkimuksemme aineisto kerättiin vuosina 2006-2009 osana laajempaa Sosioemotionaalinen oppiminen ja hyvinvointi yläkoulussa -pitkittäistutkimushanketta, ja se koostuu Liedon kunnan kahden yläkoulun oppilaista (n = 393), joita seurattiin 7. luokalta 9. luokalle. Nuorten syömishäiriöoireita kartoitettiin Eating Disorder Inventory (EDI) -kyselylomakkeen lyhennetyllä versiolla. Perheen keskusteluilmapiiriä arvioitiin Revised Family Communication Pattern (RFCP) -itsearviointikyselyllä.

Tarkastelimme tutkimuksessamme nuorten vastauksia RFCP-kyselyn perheen keskustelusuuntautuneisuutta koskeviin kysymyksiin 7. ja 9. luokalla. Yhdenmukaisesti hypoteesiemme kanssa nuoret raportoivat perheen keskustelusuuntautuneisuuden kohonneen yläkoulun aikana, ja tytöt raportoivat perheen korkeampaa keskustelusuuntautuneisuutta kuin pojat sekä 7. luokalla että 9. luokalla.

Syömishäiriöoireita nuoret raportoivat 9. luokalla varsin vähän, mutta tytöt selvästi useammin kuin pojat. Selvittääksemme perheen keskustelusuuntautuneisuudessa tapahtuneen muutoksen yhteyttä syömishäiriöihin, laskimme jokaiselle osallistujalle RFCP-kyselyn keskustelusuuntautuneisuuden erotuspistemäärän 7. ja 9. luokan välillä. Jaoimme osallistujat kolmeen ryhmään siten, että ne, jotka kuuluivat erotuspisteissä korkeimpaan neljännekseen, nimettiin positiivisen muutoksen ryhmään ja ne, jotka kuuluivat alimpaan neljännekseen, nimettiin negatiivisen muutoksen ryhmään. Loput kuuluivat ”ei muutosta” -ryhmään. Hypoteesiemme vastaisesti emme kuitenkaan löytäneet yhteyttä keskustelusuuntautuneisuuden muutoksen ja syömisoireiden esiintyvyyden välillä. Tuloksemme eivät kuitenkaan poissulje perheen keskustelusuuntautuneisuuden mahdollista suojaavaa vaikutusta.

Tutkimuksemme vahvisti aiempia tutkimustuloksia perheen keskusteluilmapiirin muutoksesta nuoruusiässä nuoren kokemana. Sekä tytöt että pojat kokivat perheen keskustelusuuntautuneisuuden vahvistuneen yläkoulun aikana, mutta tytöt ilmoittivat korkeampaa keskustelusuuntautuneisuutta kuin pojat sekä 7. luokalla että 9. luokalla. Yhdenmukaisesti aiempien tutkimusten kanssa, tutkimuksessamme tytöt raportoivat poikia enemmän syömishäiriöoireita. Perheen keskustelusuuntautuneisuuden muutoksen ja syömisoireiden välillä ei kuitenkaan löytynyt tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Tutkimuksemme tuo esiin tarpeen tarkastella syömishäiriöitä ja perheen vuorovaikutusta kokonaisvaltaisemmin ja moniulotteisemmin.