Työväensivistys kirjakaapissa : Karjulan Työväenyhdistyksen lainakirjasto 1912–1928

Abstract

Tutkielma käsittelee Kurun Karjulan Työväenyhdistyksen lainakirjastotoimintaa vuosina 1912–1928. Tarkoituksena oli selvittää, miten työväenliikkeen kirjastotoiminnan tavoitteet näkyivät Karjulan kirjaston kokoelmassa ja toiminnassa. Aihetta on lähestytty mikrohistori-allisesta näkökulmasta. Yksittäisen maalaiskirjaston kautta on pyritty tarkastelemaan myös laajempaa kokonaisuutta, työväenliikkeen kirjastotoimintaa osana työväensivistystä ja itsekasvatusta.

Yleisten kirjastojen kirjavalintaa ohjasi Arvosteleva kirjaluettelo. Työväenkirjastoille tarkoi-tettua vastaavaa julkaisua ei ollut, sen sijaan ohjeita ja neuvoja annettiin muun muassa työväensanomalehtien kirjastoaiheisessa kirjoittelussa. Työväenliikkeen sivistystyön katto-järjestöksi perustettiin vuonna 1919 Työväen Sivistysliitto (TSL), jonka tehtävänä oli edes-auttaa työläisten sivistyspyrkimyksissä. Kirjastotoiminta jäi kuitenkin TSL:n toiminnassa muiden toimintamuotojen, kuten opintokerhojen jalkoihin.

Tutkimuksen päälähteenä on käytetty Karjulan kirjaston lainauskirjaa vuosilta 1912–1928. Lainakirjan pohjalta on koottu luettelo kirjastossa olleista kirjoista ja tarkasteltu kirjaston lainaustoimintaa. Kirjaston lainausta ja kokoelmaa on suosituimpien kirjojen osalta verrattu myös muihin työväenkirjastoihin sekä yleisiin kirjastoihin. Muita lähteitä ovat tutkimusajan-kohdan sanomalehdet Työmies, Kansan Lehti ja Suomen Sosialidemokraatti.

Tutkimus vahvistaa aiempaa käsitystä kaunokirjallisuudesta työväenkirjastojen suosituim-pana kirjallisuudenlajina. Tutkitulla ajanjaksolla Karjulan kirjaston lainatuin kirja oli Du-mas´n Monte Criston kreivi. Työväenkirjastoille yhteinen piirre, eli sosialistinen kirjallisuus, näkyi myös Karjulan kirjastossa, mutta kuten muissakin työväenkirjastoissa, se ei ollut kovin suosittua lainaajakunnan keskuudessa. Karjulassa mieslainaajat lukivat hieman enemmän sosialistista kirjallisuutta naisiin verrattuna. Tosin kirjaston lainaajakunnasta hieman suurempi osa oli miehiä, mikä saattaa selittää eron.

Kirjastojen kokoelmien ja lainatuimpien kirjojen vertailu osoittaa, että työväenyhdistysten kirjastoilla oli oma paikallinen leimansa. Vertailtaessa lainauksia yleisten kirjastojen laina-tuimpiin kirjoihin, voitiin todeta, että lukijoiden kirjallinen maku oli sekä työväenkirjastoissa että yleisissä kirjastoissa hyvin samanlainen.