Kunnat ja osallisuuspolitiikka : kuntien jäsennykset osallisuudesta ilmiönä

Abstract

Tutkielma käsittelee suomalaisten kuntien 2020-luvun osallisuuspolitiikkaa. Osallisuuden käsitettä on kritisoitu sen monimerkityksellisyydestä. Tutkimuksen näkökulmasta kokemuksellinen osallisuus ja osallistuminen tai vaikuttaminen tarkoittavat eri asioita. Kaupunki- ja ympäristöpolitiikassa yleisempi on osallistamiseen ja legitimiteettiin keskittyvä näkökulma. Osallisuus sosiaalisena kuulumisen ja hyvinvoinnin lähteenä puolestaan on sosiaalipoliittisempi näkökulma. Kuntien arjessa sekä poliittisessa ja hallinnollisessa työssä näkökulmat kuitenkin usein sekoittuvat keskenään. Sekä hyvinvoinnin että kuntademokratian edistäminen kuuluvat myös kuntien lakeihin kirjattuihin velvoitteisiin. Koska osallisuuden käsitteellä voidaan tarkoittaa monia asioita, samaan käsitteeseen nojautuen voidaan edistää toisistaan erilaisia politiikkatoimia.

Tutkielmassa kysyn, miten kunnat jäsentävät osallisuutta ilmiönä ja miltä kuntien osallisuuspolitiikka näyttää Osallisuuden kehät -mallin näkökulmista? Tutkielman tavoitteena on selventää sitä, mistä kunnat puhuvat puhuessaan osallisuudesta ja mihin osallisuuden edistämisellä, osallisuuspolitiikalla, pyritään. Lähestyn tutkimuskysymyksiäni aineistonani kuntien strategioita ja muita keskeisiä ohjausasiakirjoja. Tutkimusmenetelmänä hyödynnän diskursiivista sisällönanalyysiä. Käsittelen aineistoa yhteiskunnallisena tekstinä ja tarkastelen sitä otteena osallisuuspuheesta. Analysoin työssä suomalaisten kuntien osallisuuspolitiikkaa osallisuuden laajan viitekehyksen näkökulmasta sisältäen sekä sosiaalisen, taloudellis-materiaalisen että poliittisen osallisuuden. Teoreettisen viitekehyksen osalta tutkielma pohjautuu erityisesti Osallisuuden kehät -malliin.

Aineiston analyysin perusteella kunnat jäsentävät osallisuutta hallintaa vaativaksi sekä yhteisöjen ja yksilöiden toimijuuksiin kytkeytyväksi ilmiöksi. Kun kunnat puhuvat osallisuudesta, ne puhuvat strategisesta johtamisesta, hallinnon uudistamisesta, vuorovaikutuksesta, osallistumisesta sekä segregaation hallinnasta. Ne puhuvat myös yhteisöjen toiminnasta ja kumppanuuksista sekä yksilön tunteista ja vahvasta toimijuudesta. Osallisuuden kehät -mallin läpi tarkasteltuna kuntien osallisuuspolitiikka luo kohtaamisten instituutioiden kehälle mekanismeja, joiden tarkoituksena vaikuttaa olevan rakentaa sisällyttäviä siltoja sekä sosiaalisten suhteiden että yhteiskunnan jäsenyyden kehille. Vaikka osallisuuspolitiikka rakentaa siltoja eri osallisuuden muotojen välille, saattavat kunnat asuinalueella tapahtuvaa osallistumista painottamalla ja osallistumista epäpoliittisena kysymyksenä käsittelemällä tulla jossain määrin vähentäneeksi yksilöiden osallisuutta yhteiskunnan kehällä. Tällöin osallisuuspolitiikasta välittyykin kuva, jonka mukaan kyseessä olisi pikemminkin valtasuhteita uusintavasta, ei demokratiaa laajemmin uudistavasta politiikasta. Osallisuuskäsitteiden epäselvyyttä onkin tärkeää tarkastella sen selvittämiseksi, tunnustetaanko yhteiskunnassa vain tietyntyyppinen osallisuus. Muuten osallisuuspolitiikassa voidaan päätyä siihen, että esimerkiksi osallisuuden poliittisen ulottuvuuden laajuus jää tunnistamatta tai tunnustamatta.