Compensatory strategies in Alzheimer's disease: Conversation analysis

Abstract

Alzheimer’s disease is a progressive neurodegenerative disease that impairs memory, language and other cognitive functions. It is the most common cause of dementia, and its prevalence is expected to increase due to aging population and increased life expectancy. For the individual affected, the disease has serious effects on language and communication skills, and therefore quality of life. Even though research on Alzheimer’s disease and its impacts on communication has advanced substantially, not many studies have investigated communication from the viewpoint of compensatory strategies.

The objective of this study was to make a conversation analytic investigation on compensatory strategies used by an individual with Alzheimer’s disease, in a conversation with an unfamiliar person. The data consisted of one transcribed conversation, which was collected from pre-existing data gathered for a study conducted in 2007. This transcription consisted of a conversation between an individual with Alzheimer’s disease and an unfamiliar researcher. The conversation was video- and audiotaped at the home of the participant with Alzheimer’s disease. The transcription was analysed thoroughly to identify compensatory strategies. Based on the observations, the most systematic and recurring compensatory strategies were defined and categorized. Subsequently, more detailed analysis was done regarding their functions.

The following four categories of compensatory strategies were identified from the data: unsure statements, unspecific statements, recognition of deficit and repetition of topic. According to the analysis results, the individual with Alzheimer’s disease utilized these compensatory strategies as an aid with answering questions, switching speaking turns and maintaining conversation. Furthermore, it was also suggested that the strategies may have been used to pursue interactional goals and to avoid negative social consequences, such as embarrassment.

This study examined only one person’s compensatory strategies usage; thus, the results cannot be generalized. However, this study adds to the knowledge of the possible compensatory strategies used by those with Alzheimer’s disease and therefore broadening the understanding of their communicative competence. This knowledge may be advantageous when aiming for more successful communication between individuals with Alzheimer’s disease and their communication partners.

Alzheimerin tauti on etenevä neurologinen sairaus, joka vaikuttaa heikentävästi yksilön muistiin ja kognitiivisiin toimintoihin, mukaan lukien kieleen. Alzheimerin tauti on yleisin dementiaa aiheuttava sairaus, ja sen esiintyvyyden ennustetaan olevan kasvussa väestön ikääntymisen ja elinajanodotteen kasvun myötä. Alzheimerin tauti vaikuttaa laajasti kielellisiin toimintoihin sekä kommunikaatiokykyyn, ja näin ollen yksilön elämänlaatuun. Tautia sairastavien kielellisiin taitoihin liittyvää tutkimusta on tehty laajasti, mutta keskustelussa esiintyviin kompensaatiokeinoihin keskittyvä tutkimus on vähäistä.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli keskusteluanalyysin keinoin tutkia kompensaatiokeinoja, joita Alzheimerin tautia sairastava henkilö hyödyntää keskustellessaan hänelle tuntemattoman ihmisen kanssa. Tutkimuksen aineisto koostui litteroidusta keskustelusta, joka valittiin vuonna 2007 julkaistun tutkimuksen ohessa kerätystä aineistokokonaisuudesta. Valitussa keskustelussa olivat osallistujina Alzheimerin tautia sairastava henkilö sekä tutkija, ja keskustelu oli videoitu ja äänitetty Alzheimerin tautia sairastavan henkilön kotona. Keskustelu käytiin systemaattisesti läpi kompensaatiokeinojen identifioimiseksi. Havaintojen perusteella määriteltiin ja kategorisoitiin kompensaatiokeinot, jotka sen jälkeen otettiin tarkempaan tarkasteluun niiden käyttötarkoitusten osalta.

Havaitut kompensaatiokeinot jaettiin neljään kategoriaan: epätarkat ilmaisut, epävarmat ilmaisut, kommunikaatioon liittyvien vaikeuksien tunnistaminen sekä toistuvat aiheet. Näiden neljän kompensaatiokeinon käyttötarkoituksia analysoitiin tarkemmin sen perusteella, missä tilanteissa niitä käytettiin, ja mihin tarkoituksiin. Keskusteluanalyysin tulosten perusteella todettiin, että Alzheimerin tautia sairastava henkilö käytti kompensaatiokeinoja vastatakseen kysymyksiin, vaihtaakseen puheenvuoroa ja pitääkseen keskustelua yllä. Lisäksi tulosten perusteella arvioitiin, että hän saattoi käyttää kompensaatiokeinoja onnistuneen vuorovaikutuksen tavoittelemiseksi.

Tutkimuksen tuloksiin tulee suhtautua suuntaa antavina, sillä ne kertovat vain yhden henkilön tavasta käyttää kompensaatiokeinoja. Tutkimus kuitenkin tarjoaa lisää tietoa Alzheimerin tautia sairastavan käyttämistä kompensaatiokeinoista, ja näin ollen mahdollisesti laajentaa ymmärrystä tämän ihmisryhmän kommunikaation ominaisuuksista.