"Akatemisoitumisen alkulähteillä" : Luokanopettajakoulutuksen akatemisoituminen 1960- ja 1970-luvulla

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella luokanopettajakoulutuksen akatemisoitumista 1960- ja 1970-luvulla. Akatemisoituminen on monivivahteinen käsite, jolla luokanopettajaopettajakoulutuksen kontekstissa viitataan sekä koulutustason nostoon että tieteen, teorian ja tutkimusperusteisuuden korostumiseen. Aiemmin hyvin käytännönläheisen luokanopettajankoulutuksen akateemisuuden oikeutusta ja kritiikkiä on esitetty ensiaskelista lähtien.

Tutkimuksessa keskiössä oli tutkia miten ja millä tavoin opiskelijat ja opiskelijajärjestö suhtautuivat luokanopettajakoulutuksen akatemisoimiseen sitä ennen, sen aikana ja akatemisoitumisen alkuvuosina. Tutkimuksen edetessä tarpeelliseksi tuli tutustua myös akatemisoitumisen taustatekijöihin ja koulutuspoliittisiin ratkaisuihin. Aineisto koostui Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitoksen arkistosta löytyneistä asiakirjalähteistä, muistitietotutkimuksen avulla kerätystä haastatteluaineistosta sekä opettajankoulutuksen kehittämiseen liittyvistä komiteamietinnöistä. Kirjallista ja haastatteluista saatua lähdeaineistoa analysoitiin teoriasidonnaisella sisällönanalyysilla, jossa lähteet kävivät vuoropuhelua aiemman tutkimuskirjallisuuden ja tutkijan tulkinnan kanssa.

Opettajankoulutuksen akatemisoitumisen tielle päädyttiin ajallisesti pitkän kehityskaaren kuluessa. Lopputulemaan on vaikuttaneet yhtä lailla hitaat ja pitkäkestoiset juonteet kuin nopeat ja päämäärätietoiset murrokset. Yhtenä merkittävimpänä yksittäisenä murroksena voi nähdä sotien jälkeen tapahtuneen yhteiskunnallisen rakennemuutoksen. Tasa-arvoa vaalinut, ja vaatinut, yhtenäinen peruskoulu edellytti myös opettajankoulutuksen kehittämistä. Osaltaan kehitykseen vaikutti myös korkeakoulutuksen massoittuminen. Uudistukset pohjustettiin komiteamietinnöillä 1960- ja 1970- luvuilla.

Opiskelijat suhtautuivat akatemisoitumiseen vaihtelevasti. Aluksi opiskelijat olivat uuden äärellä innostuneen odottavia. Akatemisoitumisen viimeistelleen tutkintouudistuksen yhteydessä tieteeseen ja teoriaan suhtauduttiin neutraalisti. Akatemisoitumisen ja sen vaatimusten realisoitumisen jälkeen opiskelijoille tuli kriittisen ja kyseenalaistava ote. Opiskelu oli mielekästä, ja opinnoissa viihdyttiin, mutta juuri akatemisoitumisen myötä tullut tieteellisyys aiheutti hämmästystä. Sukupuolten välillä ei orientaatiossa akatemisoitumiseen ollut selkeää eroa. Ainejärjestö ei ottanut voimakkaasti kantaa akatemisoitumiseen, vaan keskittyi enemmän käytännön opiskeluarkeen ja laajempiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.