Yksinäisyyden vaikutus hymyn peilaamiseen kasvokkaisessa vuorovaikutustilanteessa

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkasteltiin, eroavatko yksinäiset ja ei-yksinäiset siinä, miten he peilaavat toisen henkilön hymyä kasvokkaisen vuorovaikutuksen tilanteessa. Tutkimuksissa on havaittu, että yksinäiset havaitsevat ja tulkitsevat sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä vihjeitä tavanomaista negatiivisemmin. Tämä vinouma vaikuttaa esimerkiksi siihen, millaisia oletuksia vuorovaikutuskumppaneista tehdään. Oletuksilla on puolestaan havaittu olevan merkitystä peilaamiseen eli muiden ihmisten ilmeiden, kuten hymyn, jäljittelyyn. Yksinäisyyden kokemisen vaikutusta hymyn peilaamiseen on kuitenkin tutkittu vasta vähän ja tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Tämän tutkimuksen tavoite oli lisätä ymmärrystä aiheesta. Tutkimushypoteesina oli, että yksinäisten ja ei yksinäisten välillä on eroa hymyn peilaamisessa. Hypoteesia eron suunnasta ei asetettu.

Yksinäisyyden kokemusta mitattiin UCLA Loneliness Scale -kyselyllä ja tutkimuksen koehenkilöt jaettiin yksinäisten ja ei-yksinäisten ryhmiin kyselyn tulosten perusteella. Tutkimustilanteessa mallina toiminut tutkimusavustaja istui koehenkilöä vastapäätä. Heidän välissään oli tummennettava nestekideikkuna, jonka auki ollessa mallilla oli kasvoillaan joko neutraali ilme tai hymy. Koehenkilön reaktioita mallin ilmeisiin tutkittiin mittaamalla hymyssä aktivoituvan zygomaticus major -lihaksen lihassähkökäyrää eli EMG:tä. EMG-vasteen voimakkuus kertoi hymyn aktivoitumisen tasosta.

Tutkimushypoteesin testaamiseksi aineiston analysointivaiheessa tarkasteltiin sekä ryhmien välisiä eroja että kahden ilmetilanteen, hymyn ja neutraalin ilmeen, eroja. Lisäksi haluttiin tietää, onko näillä tekijöillä yhdysvaikutuksia. Aineiston tilastolliseen analysointiin käytettiin toistomittausten varianssianalyysia. Aineistosta luotiin kaksi mallia. Mallin 1 mukaan ilmeellä on tilastollisesti merkitsevä vaikutus EMG-vasteen voimakkuuteen, mutta ryhmien välillä ei ollut eroa. Mallia 2 varten aineistosta poistettiin poikkeavia havaintoja. Tämän mallin mukaan sekä ryhmällä että ilmeellä on tilastollisesti merkitsevä vaikutus EMG-vasteen voimakkuuteen. Kumpikaan malli ei osoittanut tilastollisesti merkitsevää ryhmän ja ilmetilanteen välistä yhdysvaikutusta.

Mallin 2 tulokset osoittavat, että yksinäiset peilaavat sekä toisen ihmisen hymyä että neutraalia ilmettä heikommin kuin ei-yksinäiset. Kuitenkin myös ilmeen vaikutus oli merkitsevä. Johtopäätös on, että yksinäisyys vaikuttaa hymyn peilaamiseen, mutta taustalla on myös muita tekijöitä. Aiheeseen liittyvissä aiemmissa tutkimuksissa ärsykkeinä on käytetty kuvia ja videoita, joten tässä tutkimuksessa käytetty kahden oikean ihmisen välinen vuorovaikutustilanne lisää tietoa yksinäisyydestä ja sen seurauksista.