Nukahtamisen ongelmien yhteys elämäntyytyväisyyteen esimurrosikäisillä ja murrosikäisillä nuorilla

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää nukahtamisen ongelmien mahdollista yhteyttä elämäntyytyväisyyteen esimurrosikäisillä ja murrosikäisillä suomalaisilla koululaisilla. Ensimmäisellä tutkimuskysymyksellä pyrittiin selvittämään, eroavatko murrosikäiset ja esimurrosikäiset toisistaan yli viikoittaisten tai päivittäisten nukahtamisen ongelmien suhteen. Toisella tutkimuskysymyksellä pyrittiin selvittämään, onko nukahtamisen ongelmien vaikutus itsearvioituun elämäntyytyväisyyteen erilainen näillä kahdella ikäryhmällä. Nuoruusiän eteneminen on aiemmin yhdistetty itsearvioidun elämäntyytyväisyyden laskuun ja tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää nukahtamisen ongelmien yhteyttä kyseiseen ilmiöön.

Tutkimuksen aineisto kerättiin osana WHO:n koululaistutkimuskyselyä vuonna 2014. Tutkimuksen lopullinen otoskoko oli 3919 suomalaista 11- ja 15-vuotiasta. Otos jaettiin tilastollisia analyyseja varten nukahtamisen ongelmien esiintyvyyden yleisyyden mukaan ja ryhmiä verrattiin toisiinsa Khiin neliö -testillä. Tämän lisäksi otokselle suoritettiin kaksisuuntainen varianssianalyysi, jonka riippuvana muuttujana oli elämäntyytyväisyys ja riippumattomina muuttujina nukahtamisen ongelmat ja osallistujien ikäryhmä.

Eri ikäryhmien välillä ei löytynyt eroa nukahtamisen ongelmien yleisyydessä, mikä voi viitata siihen, että nukahtamisen ongelmia määrittävät merkittävämmin muut tekijät kuin ikä. Päivittäistä ja enemmän kuin kerran viikossa esiintyvää nukahtamisen ongelmaa esiintyi molemmissa ikäryhmässä huomattavasti. Jatkossa ilmiötä olisi myös hyvä tutkia erilaisilla uneen liittyvillä mittareilla, kuten Morningness-Eveningness-kyselylomakkeella.

Tutkimuksessa löytyi eroa siinä, miten päivittäiset nukahtamisen ongelmat vaikuttavat itsearvioituun elämäntyytyväisyyteen eri ikäryhmillä. Päivittäin nukahtamisen ongelmista kärsivien nuorten elämäntyytyväisyys oli yleisesti matalampaa kuin satunnaisemmin nukahtamisen ongelmia kokevien, ja tämä ero oli tilastollisesti merkitsevästi suurempi murrosikäisillä kuin esimurrosikäisillä. Päivittäiset nukahtamisen ongelmat siis näyttäisivät vaikuttavan enemmän murrosikäisten elämäntyytyväisyyden itsearviointiin kuin esimurrosikäisten. Nämä tulokset tukevat ajatusta siitä, että nuorten unenlaatua olisi tärkeä pyrkiä parantamaan myös nuorten kokeman elämäntyytyväisyyden takia. Yksi tapa unenlaadun lisäämiseksi olisi esimerkiksi koulupäivän alkamisajan myöhentäminen nuorten unirytmille paremmin sopivaksi.