”Kansanedustajille ei sanota ei”: Tutkimus eduskunta-avustajiin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä vallankäytön kontekstissa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaista seksuaalista häirintää entiset ja nykyiset eduskunta-avustajat ovat kohdanneet työskennellessään Suomen eduskunnassa. Politiikassa tapahtuva seksuaalinen häirintä nousi otsikoihin jälleen kesällä 2022, jonka jälkeen tiedotusvälineissä kerrottiin myös eduskunta-avustajien kokemasta häirinnästä. Tutkielmassa selvitetään, millaista seksuaalista häirintää eduskunta-avustajat ovat kokeneet, kuka seksuaaliseen häirintään syyllistyy, mitkä ovat seksuaalisen häirinnän motiivit sekä miten eduskunnassa suhtaudutaan seksuaaliseen häirintään ja sen ennaltaehkäisyyn.

Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2017 julkaiseman tasa-arvobarometrin mukaan 38 prosenttia suomalaisnaisista on kokenut elämänsä aikana seksuaalista häirintää. YK:n tasa-arvojärjestö UN Women Suomen yhteistyössä eeva.fi:n kanssa vuonna 2023 teettämän kyselytutkimuksen mukaan seksuaalista häirintää on kokenut peräti 94 prosenttia alle 35-vuotiaista suomalaisista naisista. Tutkimusten valossa seksuaalista häirintää voidaan perustellusti pitää vahvasti sukupuolistuneena ongelmana, joka rajoittaa naisten toimintamahdollisuuksia yhteiskunnassa ja sen organisaatioissa, ja on osaltaan seurausta yhteiskunnan patriarkaalisista valtarakenteista, jotka sallivat miesten alistavan käytöksen suhteessa naisiin. Tämä korostuu etenkin hierarkkisissa organisaatioissa, jollaisena eduskuntaa voidaan perustellusti pitää.

Tutkielmaa varten haastateltiin kuutta entistä ja nykyistä naispuolista eduskunta-avustajaa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina, ja niiden tuloksia analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Rajallisen otannan vuoksi tutkimuskysymyksiin ei pyritty löytämään laajasti yleistettävissä olevia vastauksia, vaan tarkoituksena oli keskittyä kunkin haastateltavan subjektiivisiin kokemuksiin sekä etsiä yhtäläisyyksiä niiden väliltä.

Vaikka eduskunta-avustajiin kohdistuvaa seksuaalista häirintää ei ole ainakaan tiettävästi aiemmin tutkittu, on tiedostettu, että eduskunta-avustajina työskenteleviin on kohdistunut ja kohdistuu edelleen seksuaalista häirintää ja epäasiallista käytöstä. Tämä tutkielma tukee näitä havaintoja, sillä haastateltavista jokainen oli paitsi kokenut häirintää itse, myös tullut työsuhteensa aikana tietoiseksi muista kuin itseensä kohdistuneista häirintätapauksista. Kerätyn aineiston perusteella voidaan todeta, että häirintä on ollut erityisen räikeää ja yleistä niiden eduskunta-avustajien kohdalla, jotka eivät enää työskentele eduskunnassa.

Tutkielman tulokset tukevat myös aiempia tulkintoja siitä, että organisaatioiden hierarkkiset valtarakenteet luovat otollisen tilan seksuaaliselle häirinnälle. Eduskunnan hierarkia, eduskunta-avustajien asema sekä kansanedustajien valta-asema nousivat toistuvasti esiin kartoittaessa seksuaalisen häirinnän motiiveja, kuten nousivat myös puutteet eduskunnan toiminnassa organisaationa, mitä tulee seksuaaliseen häirintään puuttumiseen ja sen ennaltaehkäisyyn. Haastateltujen eduskunta-avustajien kokemukset epäasiallisesta käytöksestä myös seksuaalisen häirinnän kontekstin ulkopuolella avaavat lukuisia mahdollisuuksia jatkotutkimukselle, jossa voitaisiin syventyä esimerkiksi kansanedustajien valta-aseman väärinkäyttöön ja siihen, miksi eduskunta organisaationa sallii sen.