Ennustamattoman kasvuympäristön yhteys tilannesidonnaisiin responsseihin

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten lapsuuden ennustamaton kasvuympäristö on yhteydessä neuroottisuuden ja ekstraversion tilannesidonnaisiin responsseihin niin keskimääräisellä tasolla kuin suhteessa tilannetekijöihin. Ennustamattomalla kasvuympäristöllä tarkoitetaan ympäristöä, joka sisältää nopeita ja epäjohdonmukaisia muutoksia, miellettyjä uhkia sekä sosiaalisten resurssien rajallisuutta. Se on eräs lapsuuden epäsuotuisista kokemuksista (engl. adverse childhood experience, ACE), joiden on havaittu olevan yhteydessä muun muassa tiettyjen persoonallisuuden piirteiden tasoihin. Ennustamattomuutta mitattiin Childhood Unpredictability Scale -inventaarilla. Tilannesidonnaisia responsseja tarkasteltiin GAB-5-menetelmällä (Game-based Assessment of Big 5), jossa tutkittavat ohjasivat pelihahmoa säätelemällä tämän Big Five -teorian mukaisia viittä eri persoonallisuuden piirrettä selviytyäkseen erilaisia tilannetekijöitä, kuten uhkia ja palkkioita, sisältävistä kentistä. Ensimmäinen tutkimuskysymys koski ennustamattomuuden yhteyttä neuroottisuuden ja ekstraversion responssien keskimääräisiin tasoihin. Aikaisemman piirretason tutkimuksen perusteella hypoteesina oli, että ennustamattomuus on yhteydessä korkeampiin neuroottisuuden ja matalampiin ekstraversion keskimäärisiin responsseihin. Toinen ja kolmas tutkimuskysymys koskivat sitä, miten tilannetekijät moderoivat ennustamattomuuden ja neuroottisuuden responssien tai ennustamattomuuden ja ekstraversion responssien välistä yhteyttä. Elämänhistoriateorian ja aikaisemman ACE-tutkimuksen perusteella hypoteeseina olivat, että uhkien läsnäolo tehostaa ennustamattomuuden kasvattavaa yhteyttä neuroottisuuden responsseihin ja palkkioiden läsnäolo tehostaa ennustamattomuuden pienentävää yhteyttä ekstraversion responsseihin. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastattiin Spearmanin korrelaatiokertoimien tarkastelun avulla. Toiseen ja kolmanteen tutkimuskysymykseen vastattiin toistettujen mittausten varianssianalyysin avulla. Tutkimusaineisto saatiin valmiina osana tutkielmaa. Se koostui 90 Tampereen korkeakouluyhteisön opiskelijasta. Tulokset osoittivat hypoteesien vastaisesti, että ennustamaton kasvuympäristö ei ollut yhteydessä ekstraversion tai neuroottisuuden responssien keskimääräisiin tasoihin. Tutkimuksessa ei myöskään havaittu tilannetekijöillä olevan moderoivaa vaikutusta ennustamattomuuden ja neuroottisuuden tai ennustamattomuuden ja ekstraversion väliseen yhteyteen. Tämä on ristiriidassa aikaisemman tutkimustiedon kanssa siitä, että lapsuuden epäsuotuisat kokemukset ovat yhteydessä ekstraversioon ja neuroottisuuteen. Yllättäviä tuloksia voi selittää muun muassa ennustamattomuuden matala taso aineistossa. Jatkotutkimusta aiheestaan tarvitaan, jotta voidaan tehdä tarkempia johtopäätöksiä ennustamattomuuden yhteydestä persoonallisuuden piirteisiin ja niitä ilmentäviin responsseihin sekä elämänstrategioihin.