Reaaliaikatutkimus A-loppuisten vokaaliyhtymien variaatiosta kolmen tamperelaisnaisen kielessä

Abstract

Tämä reaaliaikainen paneelitutkimus käsittelee jälkitavujen A-loppuisten vokaaliyhtymien variaatiota kol-men tamperelaisnaisen puhekielessä. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia, minkälaista variaatiota vo-kaaliyhtymissä esiintyy vuosina 1977, 1997 ja 2019, sekä miten variaation kehitys suhteutuu laajem-paan kuvaan yhtymien variaationkehityksessä. Tutkimusaineisto koostuu yhdeksästä litteroidusta henki-löhaastattelusta, jotka on toteutettu vuosina 1977, 1997 ja 2019. Kaikissa aikapisteissä informantteina ovat kolme samaa naista, jotka ovat syntyneet 1950-luvulla Tampereella. Sosiolingvistiselle variaatiotut-kimukselle tyypilliseen tapaan aineisto on rajattu tarkastelemaan tietyn murrealueen puhujia. Tämän tutkimuksen kolme naisinformanttia edistavat hämäläismurteiden puhujia. He myös muodostavat kolmen naispuhujan osa-aineiston alun perin Nykysuomalaisen puhekielen murros -tutkimushanketta (NPM) var-ten kerätystä Tampereen puhekielen pitkittäiskorpuksesta (TAPU). Tutkimus osoittaa, että variaationkehitys on perihämäläismurre-edustuksen mukainen: pitkävokaaliset ee- (vaikee) ja OO-variantit (taloo) ja yleiskieliset iA- (kaikkia) ja UA-variantit (katua) vallitsevat kaikkien informanttien puheessa kaikkina vuosina. eA- ja OA-yhtymissä ilmenee kuitenkin vaihtelua lyhytvokaali-siin eA- (vaikea) ja OA-variantteihin (taloa) vuosien varrella, mikä laskee ee:n ja OO:n osuutta kokonais-tuloksissa. Vaikka informanttikohtaisia eroja on, kokonaistulosten valossa näyttää siltä, että OA-variantilliset muodot olisivat yleistymässä tutkittavien puheessa heidän ikääntyessään. Näin ollen eA-yhtymän assimiloituminen on OA-yhtymää herkempää. Assimilaatiokehitys on vähäistä iA- ja UA-yhtymissä, mutta satunnaisia pitkävokaalisia ii- ja UU-variantteja on havaittavissa erityisesti vuoden 1977 kokonaisaineistossa. Tämän tutkimuksen informanttien puheessa iA assimiloituu UA-yhtymää herkem-min. Kummankin yhtymän tapauksissa pitkävokaaliset ii- ja UU-tapaukset ovat sen verran satunnaisia, etteivät tällaiset tapaukset viittaa kielenmuutokseen idiolekteissa. Kaikkien vokaaliyhtymien variaation edustuksissa on yksilöllisiä eroja tutkittavien välillä. Variaatioon ja sen kehitykseen ovat vaikuttaneet monet kielensisäiset tekijät, kuten joidenkin sanojen useus ja sanojen morfologiset rakenteet. Lisäksi kielenulkoisista taustamuuttujista iällä voi arvella olevan vaikutusta yhty-mien assimiloitumattomuuteen esimerkiksi yleiskielen mukaisten OA-varianttien lisääntyvässä käytössä tutkittavien puheessa. Tämä sosiolingvistinen reaaliaikatutkimus tuo kolmen aikapisteen tarkastelukulman yksilöiden ja yh-teisön puhekielen vaihtelun sekä muutoksen tarkasteluun. Idiolekteittainen tarkastelu osoittaa, että vari-aatioedustuksissa on kaikilla vuosikymmenillä yksilöllisiä eroja tutkittavien välillä, ja vaikka yhtymien valta-asemat ovat selviä kokonaistuloksissa, tutkimuksen kolme idiolektia ovat keskenään melko heterogeeni-siä variaation kannalta – eroja ilmenee siinä, miten suoraviivaisena pitkävokaalistumiskehitys näyttäytyy kunkin informantin puhekielessä.

Avainsanat: assimilaatio, hämäläismurteet, idiolekti, reaaliaikatutkimus, variaationtutkimus, vokaaliyhty-mät

Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck –ohjelmalla.