Internetin terveysvaikuttajat : Oman asiantuntijuuden perustelu ja suhtautuminen tieteelliseen tietoon

Abstract

Internetin merkitys tiedon etsimisen ja välittämisen kanavana on viime vuosien aikana kasvanut, ja sen myötä myös verkkoympäristössä toimivien ammattilaisten määrä on lisääntynyt. Verkossa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekevien toimijoiden asiantuntijuus on hyvin vaihtelevaa, ja tutkimalla sitä, mihin he perustavat oman asiantuntijuutensa, on mahdollista tehdä päätelmiä myös heidän osaamisestaan.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten internetissä toimivat, sosiaalisessa mediassa suositut terveysvaikuttajat perustelevat omaa asiantuntijuuttaan ja miten he suhtautuvat tieteelliseen tietoon. Lisäksi tarkastellaan asiantuntijuutta käsitteenä; mitä asiantuntijuus on, miten sitä on määritelty, ja kenellä voidaan ajatella olevan oikeus kutsua itseään asiantuntijaksi. Asiantuntijuus on jossain määrin kontekstisidonnaista, mutta tiedemaailmassa sen määritelmä on melko yksiselitteinen. Tutkimuksessa terveysvaikuttajien näkemystä omasta asiantuntijuudestaan peilataan tiedemaailman asiantuntijanäkemykseen.

Tutkimuksen aineisto koostuu viiden sosiaalisessa mediassa suositun terveysvaikuttajan internetissä ja sosiaalisessa mediassa julkaistuista julkaisuista ja heidän itseään esittelevistä teksteistään. Tutkimukseen valittiin terveysvaikuttajia, jotka eivät profiloi itseään tieteellisiksi asiantuntijoiksi, mutta joita joissakin yhteyksissä pidetään alansa asiantuntijoina. Tutkimus on laadullinen tutkimus ja se toteutettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen.

Tiedemaailmassa asiantuntijaksi pätevöidytään opiskelun, kokemuksen, harjoittelun ja tutkimuksen myötä. Professioiden asema on vahva ja asiantuntijat kuuluvat joko tiettyyn ammattikuntaan tai tieteentekijöihin. Tieteen merkitys on merkittävä, sillä asiantuntijuuden perustana on tieteellinen tieto. Asiantuntijan vastakohtana voidaan pitää maallikon lisäksi kokemusasiantuntijoita, ja tällaisia ovat muun muassa suurin osa verkkovalmennuksia tarjoavista ns. kenttäasiantuntijoista, joihin myös tutkimukseen valittujen terveysvaikuttajien voi nähdä kuuluvan. Heidän asiantuntijuutensa perustuu pitkälti omassa työssä havaittuihin yksittäisiin kokemuksiin ja havaintoihin, jotka eivät tieteen periaatteiden mukaisesti kuitenkaan ole yleistettävissä.

Tutkimuksessa havaittiin, että terveysvaikuttajat perustelevat asiantuntijuuttaan pääasiassa omiin kokemuksiinsa viitaten, ja heidän suhtautumisensa tieteelliseen tietoon on lähinnä kyseenalaistavaa ja väheksyvää. Kukaan aineistoon valituista terveysvaikuttajista ei myöskään perustele asiantuntijuuttaan tieteellisesti hyväksytyin perustein, ja ainoa esiin noussut terveyden edistämiseen liittyvä ammattinimike oli valvomaton nimike personal trainer. Yksi terveysvaikuttaja mainitsi suorittaneensa akateemisen koulutuksen alalta, joka ei liity terveyden edistämiseen. Lisäksi yksi kertoi koulutustaustansa olevan kaupallinen. Näistä mikään ei pätevöitä tieteelliseksi asiantuntijaksi terveyden edistämiseksi tehtävässä työssä.