"Kun mieli on rikki, on lohdullista tietää, että joku selvisi samasta": Median luomat narratiivit mielenterveyttä käsittelevissä sairaustarinoissa
Korhonen, Pauliina (2024)
2024
Journalistiikan maisteriohjelma - Master's Programme in Journalism
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-05-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202405145826
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202405145826
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen, minkälaisia narratiiveja media luo mielenterveysaiheisista sairaustarinoista. Tutkin narratiivisen analyysin avulla 18:aa henkilöhaastattelua ja pyrin tekemään näkyviksi sekä tarinallisia keinoja että teemoja, joita jutuissa esiintyy. Aineiston artikkelit on julkaistu vuoden 2022 aikana.
Sairaustarinajournalismi nojaa tyypillisesti voimakkaisiin tunteisiin ja tarinalliseen kerrontaan. Media suosii yksilöiden kertomuksia, joita sairaustarinat useimmiten ovat. Terveysjournalismia ja eritoten dramaattisia terveyskertomuksia on tutkimusten perusteella kritisoitu sensaatiohakuisuudesta ja viihteellistymisestä.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii terveysjournalismin ja tarinallisen journalismin tutkimus. Menetelmänä käytän narratiivista analyysia, joka perustuu käsitykseen narratiivista tarinaa tuottavana diskurssina ja kielestä sosiaalisen todellisuuden rakentajana. Analyysi on kaksiosainen, ja sen ensimmäisessä osassa käsittelen aineistosta löytämääni ja nimeämääni tarinatyyppiä – mielenterveyskuntoutujan mallitarinaa. Toisessa osassa käsittelen aineistosta tunnistamaani neljää narratiivia, jotka olen nimennyt seuraavasti: sairaus jalostaa, sairaus opettaa, sairauden hinta ja sairauden hyväksyminen. Näiden neljän narratiivin sisällä tarkastelen potilaiden toimijuutta sekä jutuissa esiintyvää asiantuntijuutta.
Analyysin perusteella sairaustarinat rakentuvat kaavamaisesti tiettyjä konventioita noudattaen. Sairaustarinoista muodostuu individualismin arvoja ihannoiva käsitys, jossa sairastunut yksilö on vastuussa omasta toipumisestaan. Tämä lähestymistapa ilmenee ennen kaikkea haastateltavien kokemusten kuvailussa potilaiden toimijuutta korostamalla. Sairaustarinat ovat myös tunteikkaita ja tarinallisia esityksiä, joissa on lähes poikkeuksetta onnellinen loppu.
Asiantuntijuus rakentuu jutuissa pääosin tavallisen ihmisen kokemusta vahvistaen ja lääketieteen auktoriteettiasemaan nojaten. Terveydenhuolto sen sijaan esitetään artikkeleissa myös kriittisessä valossa. Yhtäältä artikkelit luovat käsitystä mielenterveysongelmista nykykulttuurin synnyttämänä yhteiskunnallisena epäkohtana ja toisaalta potilaista toipumisensa eteen kamppailevina yksilöinä.
Sairaustarinajournalismi nojaa tyypillisesti voimakkaisiin tunteisiin ja tarinalliseen kerrontaan. Media suosii yksilöiden kertomuksia, joita sairaustarinat useimmiten ovat. Terveysjournalismia ja eritoten dramaattisia terveyskertomuksia on tutkimusten perusteella kritisoitu sensaatiohakuisuudesta ja viihteellistymisestä.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii terveysjournalismin ja tarinallisen journalismin tutkimus. Menetelmänä käytän narratiivista analyysia, joka perustuu käsitykseen narratiivista tarinaa tuottavana diskurssina ja kielestä sosiaalisen todellisuuden rakentajana. Analyysi on kaksiosainen, ja sen ensimmäisessä osassa käsittelen aineistosta löytämääni ja nimeämääni tarinatyyppiä – mielenterveyskuntoutujan mallitarinaa. Toisessa osassa käsittelen aineistosta tunnistamaani neljää narratiivia, jotka olen nimennyt seuraavasti: sairaus jalostaa, sairaus opettaa, sairauden hinta ja sairauden hyväksyminen. Näiden neljän narratiivin sisällä tarkastelen potilaiden toimijuutta sekä jutuissa esiintyvää asiantuntijuutta.
Analyysin perusteella sairaustarinat rakentuvat kaavamaisesti tiettyjä konventioita noudattaen. Sairaustarinoista muodostuu individualismin arvoja ihannoiva käsitys, jossa sairastunut yksilö on vastuussa omasta toipumisestaan. Tämä lähestymistapa ilmenee ennen kaikkea haastateltavien kokemusten kuvailussa potilaiden toimijuutta korostamalla. Sairaustarinat ovat myös tunteikkaita ja tarinallisia esityksiä, joissa on lähes poikkeuksetta onnellinen loppu.
Asiantuntijuus rakentuu jutuissa pääosin tavallisen ihmisen kokemusta vahvistaen ja lääketieteen auktoriteettiasemaan nojaten. Terveydenhuolto sen sijaan esitetään artikkeleissa myös kriittisessä valossa. Yhtäältä artikkelit luovat käsitystä mielenterveysongelmista nykykulttuurin synnyttämänä yhteiskunnallisena epäkohtana ja toisaalta potilaista toipumisensa eteen kamppailevina yksilöinä.