"Enemmän kuin tavallinen vallanvaihdos": Dagens Nyheterin ja Helsingin Sanomien ulkopoliittinen uutisointi vuoden 1980 Yhdysvaltain presidentinvaaleista

Abstract

Tutkin pro gradu -tutkielmassani Dagens Nyheterin ja Helsingin Sanomien ulkopoliittista uutisointia vuoden 1980 Yhdysvaltain presidentinvaaleista. Käytän tutkimusmetodinani sisällönanalyysia, jonka avulla olen teemoitellut lehtien raportoinnista tarkasteluun Ruotsin ja Suomen kannalta merkittäviä ulkopoliittisia aiheita. Helsingin Sanomissa esille nousi erityisesti vaaliasetelman vaikutus suurvaltasuhteisiin, kun taas Dagens Nyheterissä käsiteltiin tämän lisäksi vaalituloksen merkitystä kehitysmaiden tulevaisuudelle. Vaalit olivat merkittävä virstanpylväs Yhdysvaltain ulkopolitiikassa, sillä vastakkain olivat Neuvostoliiton vastaista linjaansa vaalien alla kiristänyt istuva demokraattipresidentti Jimmy Carter ja koko poliittisen uransa kommunisminvastaisuutta ajanut republikaanihaastaja Ronald Reagan. Ruotsille ja Suomelle Reaganin valinta näyttäytyi ongelmallisena, sillä kumpikin maa oli ollut kylmän sodan aikaisessa ulkopolitiikassaan puolueeton Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välillä. Maiden käsitykset puolueettomuudesta kuitenkin myös erosivat merkittävästi toisistaan. Siinä missä Ruotsille puolueettomuudesta oli tullut yli vuosisadan kestäneen rauhan myötä osa identiteettiä, Suomelle puolueettomuus oli lähinnä välttämättömyys Neuvostoliitolle hävityn sodan jälkeen.

Dagens Nyheter ja Helsingin Sanomat eivät nähneet kumpaakaan Yhdysvaltain vaalien pääehdokkaista suosiollisessa valossa. Carter näyttäytyi ulkopoliittisten kriisien keskellä heikolta ja ailahtelevalta johtajalta, kun taas entinen elokuvatähti Reagan vaikutti vaaralliselta villin lännen ajattelijalta. Sekä ruotsalais- että suomalaislehti kannattivat presidentiksi vastahakoisesti Carteria. Reagan kuitenkin voitti vaalit lopulta sekä äänten että valitsijamiesten määrässä ylivoimaisesti. Dagens Nyheterissä suurinta ulkopoliittista huolta Reaganin valinnasta tunnetaan kehitysmaiden, erityisesti Latinalaisen Amerikan, puolesta, kun taas Helsingin Sanomissa suurimpana uhkana pidettiin neuvostovastaisen Reaganin vaikutusta suurvaltasuhteisiin ja Euroopan turvallisuuteen. Syinä näihin eroavuuksiin pidän Ruotsin roolia kehitysavun edelläkävijänä ja Suomen Ruotsia uhanalaisempaa geopoliittista asemaa. Vuoden 1975 Etyj-kokousta isännöineessä maassa herätti tyrmistystä avoimesti liennytystä vastustaneen Reaganin valinta presidentiksi, kun taas Ruotsissa Etyj-kokousta pidettiin arvokkaana, mutta ei maalle kohtalonkysymyksenä. Vaikka Ruotsilla tiedetään sittemmin olleen salassa läheiset suhteet Yhdysvaltain ja Naton kanssa kylmän sodan aikana, tutkimistani vuoden 1980 Dagens Nyheter -lehdistä tätä ei voida päätellä. Sen sijaan tarkastelemieni Helsingin Sanomien sivuilta voi selvästi havaita Suomen ja Neuvostoliiton välisen YYA-sopimuksen varjon Suomen suhtautumisessa vaalitulokseen. Lehdessä esiintyy jopa neuvostoliittolainen kolumnisti vaalitulosta kommentoimassa. Lehtien kriittinen suhtautuminen Reaganiin on mielestäni kuitenkin myös luonnollista, sillä paitsi että hänen useat totuuspohjaltaan kyseenalaiset lausuntonsa, niin aiemmalta uraltaan kuin vuoden 1980 kampanjastaankin, herättivät ihmetystä, myös hänen poliittiset linjauksensa erosivat merkittävästi Yhdysvaltain aiemmista republikaanipresidenteistä. Maailmantila oli 1980-luvun alussa Neuvostoliiton Afganistanin hyökkäyksen, Iranin panttivankikriisin, Puolan levottomuuksien ja aina taustalla vaanivan ydinsodan varjossa uhkaava. Ronald Reaganin astumista virkaan tammikuussa 1981 pidettiin lehdissä aidosti huolestuttavana tapahtumana, jonka maailmanpoliittisia seurauksia ei vielä tuolloin osattu ennakoida.