"Täys helvetti se oli, se on kyllä myönnettävä" : Entisten vankien muistelmia Tammisaaren vankileiriltä vuodelta 1918

Abstract

Sisällissodan päättyessä toukokuussa vuonna 1918 voittava osapuoli eli valkoiset näkivät tarpeelliseksi rankaista hävinnyttä osapuolta eli punaisia. Näitä rangaistuksia toteutettiin välittömästi toimeenpannuissa julkisissa teloituksissa, mutta vielä niiden jälkeenkin vielä 74 000 vankia päätyi ympäri Suomea perustetuille vankileireille odottamaan tuomiotaan. Yhdeksi tällaiseksi punaisten säilytyspaikaksi muodostui Tammisaaren vankileiri vanhan Dragsvikin kasarmin alueelle.

Tässä tutkimuksessa syvennyn entisten vankien haastatteluilla tuottamiin muisteluihin Tammisaaren vankileiriltä vuonna 1918 ja selvitän, millaisia asioita he ovat kertoneet haastatteluissaan. Tutkimuskysymykseni on, miten entiset vangit muistelevat kokemuksiaan Tammisaaren vankileirillä. Syvennyn aiheeseen kahden alatutkimuskysymyksen kautta, joista ensimmäinen on, miten vangit muistelevat ravintoa ja sen puutetta vankileirillä. Toisena alatutkimuskysymyksenäni selvitän, millaisia muistikuvia leirin makuuoloista on jäänyt entisille vangeille.

Tutkimusaineistonani käytän neljää Kansanperinteen arkiston säilyttämää haastattelua, jotka on äänitetty vuosien 1966–1975 välillä. Käytän haastatteluiden tarkastelemiseen lähiluvun menetelmiä, joiden avulla kuunnellessani haastatteluita keräsin niistä ravintoa sekä makuuoloja käsittelevät kohdat. Lisäksi liitän haastattelut ajalliseen yhteiskunnalliseen kontekstiinsa. Tutkielmassani vertailen näitä haastatteluita keskenään ja tuotan niiden perusteella kuvan siitä, miten entiset vangit muistelivat vankileirikokemuksiaan haastatteluiden ajankohtana.

Työn tarkoituksena on tuottaa uutta tietoa siitä, miten entiset vangit muistelivat vankileirikokemuksiaan haastatteluiden mukaan. Haastatteluiden epäsäännölliset keruut sekä haastattelutilanteiden satunnaisuus on täytynyt ottaa päätelmissä huomioon. Tutkimustulokseni osoittaa kuitenkin, että haastateltavat muistelivat vankileirin ruoan vähyyttä ja heikkoa laatua erityisen paljon. Tämä todistaa sen, että vankileirin ruokahuolto oli erittäin huonoa ja puutteellista. Vankien asuinoloja taas muisteltiin haastatteluissa vain vähän, minkä perusteella vankileirin puutteelliset asuinolot olivat vangeille merkityksettömämpiä kuin ruoan puute.