Kuinka arjen käytäntöjä muutetaan? : Käytäntöteoreettinen katsanto kotitalouksien pyrkimyksiin kohti kestävämpiä elämäntapoja

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen kotitalouksien arjen käytäntöjä ja pyrkimyksiä muuttaa niitä kestävämmiksi. Tutkimus kytkeytyy keskusteluun kestävyysmurroksesta, jota lähestyn ekohyvinvointivaltion käsitteen kautta, mikä tarkoittaa sitä, että yhteiskuntien ei tule tavoitella vain ekologisesti kestäviä toimintatapoja, vaan tuottaa hyvinvointia kaikille maapallon kantokyvyn rajoissa. Kotitalouksilla on kestävyysmurroksessa kahdensuuntainen rooli – muutokset toimintaympäristöissä muuttavat elämäntapojamme, mutta ihmisten arkisilla käytännöillä on myös vaikutusta siihen, miten yhteiskuntamme rakentuvat.

Tutkielmani aineisto on kerätty haastattelemalla kotitalouksia, jotka ovat osallistuneet Kestävien elämäntapojen kiihdyttämö -kokeiluun. Kestävien elämäntapojen kiihdyttämössä kotitalouksille on laskettu heidän arkeensa perustuvat hiilijalanjäljet sekä haastettu niiden pienentämiseen konkreettisten arjen toimien avulla, jotta nähtäisiin miltä maapallon resurssien kannalta kestävä elämäntapa voisi käytännössä näyttää. Analyysimenetelmänäni käytän teorialähtöistä sisällönanalyysia.

Lähestyn aineistoa erotellen kestäviä käytäntöjä ja käytäntöjen muutoksia, joita haastateltavat kuvaavat kiihdyttämökokeiluun osallistuttuaan. Koitan selvittää tutkimuksellani, millaisia kestäviin käytäntöihin ja käytäntöjen muutokseen vaikuttavia tekijöitä haastateltavien puheissa esiintyy – millaiset tekijät mahdollistavat pyrkimyksiä muuttaa käytäntöjä ja millaiset tekijät rajoittavat niitä? Lisäksi olen kiinnostunut Kestävien elämäntapojen kiihdyttämöstä ohjauskeinona kestävyysmurrosta tavoiteltaessa. Tutkin arjen muutoksia teoreettisena kehyksenäni käytäntöteoriat, jotka suuntaavat mielenkiintoni arkisiin rutiineihin ja tottumuksiin sekä niiden taustalla vaikuttaviin elementteihin. Jaottelen havaintojani teoreettisen kehykseni ohjaamana ruumiin, sosiaalisen ympäristön ja materiaalisen ympäristön kategorioihin.

Tutkimukseni perusteella voidaan todeta, että arjen käytäntöjen taustalla on lukemattomia tekijöitä, joista käytännöt muodostuvat. Haastateltavien puheissa arjen käytännöt kietoutuivat moninaisilla tavoilla heidän omiin kognitiivisiin prosesseihinsa ja fyysiseen toimintakykyyn, sosiaaliseen ympäristöön sekä materiaaliseen todellisuuteen ja rakennettuun ympäristöön. Kiihdyttämökokeilun kaltaiset ohjauskeinot lisäävät tietoa ja ymmärrystä arjen hiilijalanjäljistä, mutta haastateltavat kaipaisivat myös vielä yksilöllisempää ohjausta, vaivattomia ratkaisuja ja muutoksia toimintaympäristöihin. Yksilöiden mahdollisuuksissa muuttaa käytäntöjä on rajoituksia, mutta tutkimalla käytäntöjen taustalla olevia elementtejä ja niiden yhteyksiä sekä kohdistamalla muutostoimia useampaan taustatekijään samanaikaisesti on mahdollista edesauttaa arkielämän muuttumista kestävämmäksi.