Perehdytysprosessin käytäntöjen vaikutus tietotyöntekijöiden työmotivaatioon
Rönkkö, Josefina (2024)
Rönkkö, Josefina
2024
Tietojohtamisen DI-ohjelma - Master's Programme in Information and Knowledge Management
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-05-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202405135777
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202405135777
Tiivistelmä
Työelämän kehityksen myötä myös siihen liittyviä haasteita tulee jatkuvasti lisää. Yksi merkittävimmistä työelämään liittyvistä haasteista on työntekijöiden loppuun palaminen, joka on yhteydessä työntekijöiden työmotivaatioon. Työmotivaation kehittyminen alkaa jo rekrytointivaiheessa, mikä pitäisi ottaa huomioon uuden työntekijän perehdytyksessä. Asianmukaisten perehdytyskäytäntöjen puuttuminen on esteenä muun muassa työntekijöiden sitoutumiselle ja työmotivaatiolle. Tästä huolimatta uuden työntekijän perehdytys on usein heikkolaatuista etenkin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, sillä sen todellista arvoa ei nähdä.
Tässä tutkimuksessa yhdistetään työn kaksi pääteemaa, jotka ovat uuden työntekijän perehdyttäminen sekä tietotyöntekijän työmotivaatio. Perehdytyksen aikana uudelle työntekijälle välitetään tietoa organisaatiosta, työympäristöstä sekä työtehtävistä. Näiden tietojen tarkoituksena on valmistaa uutta työntekijää itsenäiseen työskentelyyn uudessa työssään. Perehdytyksellä voidaan vaikuttaa työntekijöiden työmotivaatioon. Motivaatiokäsitteen kaksi perusperiaatetta ovat sisäinen ja ulkoinen motivaatio, jotka selittävät tavoitteita toiminnan taustalla. Työntekijän motivaatio on erittäin arvokasta, sillä korkean työmotivaation myötä työntekijän suorituskyky, tuottavuus ja sitoutuminen ovat yleensä korkeita.
Diplomityön tutkimusongelmana on yrityksen perehdytyskäytäntöjen kehittäminen uuden työntekijän työmotivaation tueksi. Tutkimuksen päätavoitteena on selvittää, miten tietotyöntekijöiden työmotivaatioon voidaan vaikuttaa perehdytysprosessin käytännöillä. Diplomityössä hyödynnettiin aiempaan tutkimuskirjallisuuteen perustuvaa kirjallisuuskatsausta sekä empiiristä tutkimusta. Empiirinen tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena, jossa haastateltiin kymmentä tietotyöntekijää eri organisaatioista. Tutkimushaastatteluissa selvitettiin, mistä tietotyöntekijöiden perehdytys koostuu ja mitä menetelmiä uuden työntekijöiden perehdytysprosessissa voidaan hyödyntää. Lisäksi selvitettiin, mitkä tekijät vaikuttavat tietotyöntekijöiden työmotivaatioon ja mitä menetelmiä voidaan hyödyntää työmotivaation lisäämisessä.
Uuden työntekijän perehdytys koostuu viidestä eri vaiheesta. Nämä vaiheet ovat rekrytointi ja esitiedot, organisaatioon tutustuminen, työhön tutustuminen, työskentely- ja ohjaus sekä arviointi ja kehitysvaihe. Nämä vaiheet sisältävät omat tavoitteensa, ja niissä voidaan hyödyntää erilaisia perehdytysmenetelmiä. Näihin perehdytysmenetelmiin voidaan liittää erilaisia motivaatiomenetelmiä, joista merkittäviä ovat muun muassa tervetulotoivotukset, selkeät ohjeet ja tavoitteet, merkityksellisyyden korostaminen, palaverit sekä selkeä perehdytyssuunnitelma. Tämä tutkimus osoittaa, että perehdytyksessä olennaista ei ole se käytettävien menetelmien määrä, vaan tapa, jolla niitä hyödynnetään. Lisäksi olennainen huomio oli se, että suunnitelmallisuus ei johda automaattisesti toimivaan perehdytykseen, jos siinä keskitytään epäolennaisuuksiin. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tietotyöntekijöiden työmotivaatioon voidaan vaikuttaa perehdytysprosessin aikana muodostamalla käsitys perehdytyksestä, määrittämällä sille tavoitteet sekä valitsemalla asianmukaiset perehdytysmenetelmät. Lisäksi tähän voidaan vaikuttaa ottamalla huomioon positiivista tai negatiivista motivaatiota synnyttävät tekijät ja valitsemalla niiden pohjalta sopivimmat motivointimenetelmät. Tämän tutkimuksen mukaan joissakin tilanteissa on jopa tärkeämpää keskittyä negatiivisen työmotivaation vähentämiseen kuin positiivisen työmotivaation lisäämiseen.
Tässä tutkimuksessa yhdistetään työn kaksi pääteemaa, jotka ovat uuden työntekijän perehdyttäminen sekä tietotyöntekijän työmotivaatio. Perehdytyksen aikana uudelle työntekijälle välitetään tietoa organisaatiosta, työympäristöstä sekä työtehtävistä. Näiden tietojen tarkoituksena on valmistaa uutta työntekijää itsenäiseen työskentelyyn uudessa työssään. Perehdytyksellä voidaan vaikuttaa työntekijöiden työmotivaatioon. Motivaatiokäsitteen kaksi perusperiaatetta ovat sisäinen ja ulkoinen motivaatio, jotka selittävät tavoitteita toiminnan taustalla. Työntekijän motivaatio on erittäin arvokasta, sillä korkean työmotivaation myötä työntekijän suorituskyky, tuottavuus ja sitoutuminen ovat yleensä korkeita.
Diplomityön tutkimusongelmana on yrityksen perehdytyskäytäntöjen kehittäminen uuden työntekijän työmotivaation tueksi. Tutkimuksen päätavoitteena on selvittää, miten tietotyöntekijöiden työmotivaatioon voidaan vaikuttaa perehdytysprosessin käytännöillä. Diplomityössä hyödynnettiin aiempaan tutkimuskirjallisuuteen perustuvaa kirjallisuuskatsausta sekä empiiristä tutkimusta. Empiirinen tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena, jossa haastateltiin kymmentä tietotyöntekijää eri organisaatioista. Tutkimushaastatteluissa selvitettiin, mistä tietotyöntekijöiden perehdytys koostuu ja mitä menetelmiä uuden työntekijöiden perehdytysprosessissa voidaan hyödyntää. Lisäksi selvitettiin, mitkä tekijät vaikuttavat tietotyöntekijöiden työmotivaatioon ja mitä menetelmiä voidaan hyödyntää työmotivaation lisäämisessä.
Uuden työntekijän perehdytys koostuu viidestä eri vaiheesta. Nämä vaiheet ovat rekrytointi ja esitiedot, organisaatioon tutustuminen, työhön tutustuminen, työskentely- ja ohjaus sekä arviointi ja kehitysvaihe. Nämä vaiheet sisältävät omat tavoitteensa, ja niissä voidaan hyödyntää erilaisia perehdytysmenetelmiä. Näihin perehdytysmenetelmiin voidaan liittää erilaisia motivaatiomenetelmiä, joista merkittäviä ovat muun muassa tervetulotoivotukset, selkeät ohjeet ja tavoitteet, merkityksellisyyden korostaminen, palaverit sekä selkeä perehdytyssuunnitelma. Tämä tutkimus osoittaa, että perehdytyksessä olennaista ei ole se käytettävien menetelmien määrä, vaan tapa, jolla niitä hyödynnetään. Lisäksi olennainen huomio oli se, että suunnitelmallisuus ei johda automaattisesti toimivaan perehdytykseen, jos siinä keskitytään epäolennaisuuksiin. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tietotyöntekijöiden työmotivaatioon voidaan vaikuttaa perehdytysprosessin aikana muodostamalla käsitys perehdytyksestä, määrittämällä sille tavoitteet sekä valitsemalla asianmukaiset perehdytysmenetelmät. Lisäksi tähän voidaan vaikuttaa ottamalla huomioon positiivista tai negatiivista motivaatiota synnyttävät tekijät ja valitsemalla niiden pohjalta sopivimmat motivointimenetelmät. Tämän tutkimuksen mukaan joissakin tilanteissa on jopa tärkeämpää keskittyä negatiivisen työmotivaation vähentämiseen kuin positiivisen työmotivaation lisäämiseen.