Luokanopettaja kielikasvattajana: Varhennettu kielenopetus suomalaisessa peruskoulussa

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman aiheena on varhennettu kielenopetus suomalaisessa koulukontekstissa 2020-luvulla. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada selville, mitä aiheesta tiedetään viimeisimpien tutkimusten perusteella. Tutkimus pyrki vastaamaan kysymykseen, mitä tiedetään varhennetun kielenopetuksen nykytilasta suomalaisessa peruskoulussa ajanjaksolla 2020–2024 sekä millaisena luokanopettajien kielikasvatusosaaminen näyttäytyy olemassa olevan tutkimuksen valossa. Lisäksi tutkimus pyrki kartoittamaan varhennetun kielenopetuksen tulevaisuuden näkymiä. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto kerättiin maalis-huhtikuussa 2024 kahdesta artikkelitietokannasta ja Google Scholar -hakukoneella. Aineisto koostui kymmenestä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista. Aineiston ajallinen rajaus vuosiin 2020–2024 perustui A1-kielen valtakunnalliseen varhennukseen, joka alkoi keväällä 2020. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti käyttäen apuna sisällönanalyysiä. Tutkimustuloksiksi saatiin, että varhennetun kielenopetuksen käytännön toteutus luokkahuoneissa oli menetelmiltään ja oppimisympäristöiltään monipuolista ja moniaistista, vaikka opetuksessa ei yleensä ollut oppikirjaa käytössä ja fyysisenä ympäristönä toimi useimmiten luokkahuone. Opettajien, oppilaiden ja huoltajien suhtautuminen varhennettuun kielenopetukseen oli pääosin myönteinen. Varhennetun kielenopetuksen kehityskohteita oli useita, kuten opettajien digitaidot, oppimateriaalien saatavuus ja valmisteluaika sekä autenttisten oppimisympäristöjen hyödyntäminen. Varhennettu kielenopetus edellytti opettajalta innostunutta asennetta, ammattitaitoa, pedagogista osaamista, kielitaitoa ja ymmärrystä opetussuunnitelmasta. Suuret ryhmäkoot, eritasoiset oppilaat ja opettajien välisen yhteistyön vähyys asettivat haasteita opettajien osaamiselle. Tutkimustulokset osoittivat, että varhennetun kielenopetuksen nykytila näyttäytyy monin puolin onnistuneena ja laadukkaana, mutta useita kehityskohteita on yhä. Luokanopettajien kielikasvatusosaaminen näyttäytyi vahvana osaamisena alkuopetuksen pedagogiikassa, mutta kielitaidosta koettiin epävarmuutta. Tulevaisuudessa erityisesti digiosaamisen sekä eriyttämisen tarpeen voidaan nähdä lisääntyvän. Sidosryhmien väliseen yhteistyöhön panostamalla pystyttäisiin vastaamaan joihinkin varhennetun kielenopetuksen haasteisiin. Tulosten avulla voidaan kehittää varhennettua kielen opetusta ennestään soveltamalla niitä käytännön opetustyöhön.