Vuokratyövoiman käytön yhteys toimivan työyhteisön muodostumiseen

Abstract

Toimintojen ulkoistaminen henkilöyrityksille on yleistynyt paljon yritysmaailmassa. Yksi henkilöstöyritysten tarjoamista palveluista on työvoiman vuokraaminen. Vuokratyö on kasvattanut sijaansa viime vuosikymmenien aikana merkittävästi ja onkin nykyään yleinen tapa tehdä sekä tuottaa työtä. Samalla kun vuokratyövoiman käyttö on yleistynyt, on myös herännyt keskustelua sen epäkohdista työntekijöille.

Aikaisemmat tutkimukset ovat havainneet vuokratyön sisältävän useita työntekijän asemaan kohdistuvia epäkohtia, vaikka se tietysti samalla hyödyttää tekijäänsä työn muodossa. Eriarvoinen kohtelu vuokratyöntekijöiden ja käyttäjäyrityksen työntekijöiden välillä heikentää yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä yhteisöllisyyttä, pahimmillaan jakaen heidät kahteen eri työntekijäryhmään. Kolmikantainen työsuhde eroaa tavanomaisesta kahden osapuolen työsuhteesta, sillä se muodostuu työntekijän ja työnantajan lisäksi myös yhdestä tai useammasta käyttäjäyrityksestä. Kuitenkaan sille ei ole luotu omaa lainsäädäntöä, mikä voi näyttäytyä vuokratyöntekijän heikompana suojeluna. Koska vuokratyön käyttö on yleistynyt merkittävästi viime aikoina, on tärkeää ymmärtää, kuinka sen käyttö on yhteydessä työyhteisöihin.

Tutkimus on toteutettu laadullisin menetelmin ja se jakautuu kahteen osuuteen, teoreettiseen sekä empiiriseen. Tutkielmassa tuotettiin teoreettinen viitekehys, joka käsittelee työyhteisön muodostumista vuokratyövoimaa käytettäessä. Teoriassa käsitellään ensiksi mitä vuokratyö on, millaisia mahdollisuuksia sekä haasteita sillä on ja esitellään aikaisempaa tutkimusta sen yhteydestä työyhteisöihin. Tämän jälkeen teoriassa esitellään tarkemmin työyhteisöä, mitä sillä tarkoitetaan ja mitä se merkitsee jäsenilleen. Teoriassa esitellään myös tutkimuksen teoreettinen viitekehys, joka on Pohjanheimon (2015) työyhteisön kolmiomalli. Malli pohjautuu kolmeen kulmaan, joita ovat perustehtävä, rakenteet ja organisoituminen sekä vuorovaikutus. Näiden kulmien kautta voidaan tarkastella työyhteisöjen muodostumista.

Empiirinen aineisto tuotettiin haastattelemalla kahta vuokratyöntekijää sekä kahta käyttäjäyrityksen työntekijää samasta käyttäjäyrityksestä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Aineistoa analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla, jonka pohjana olivat samat teemat kuin teoreettisessa viitekehyksessä. Tutkimuksen tuloksissa selvisi vuokratyön haasteiden ja mahdollisuuksien olevan yhteydessä työyhteisöjen muodostumiseen. Tulosten mukaan vuokratyön työntekijöitä eriarvoistavat tekijät loivat työpaikalle kahta eri työntekijäryhmää ylempää organisaatiotasolta tulleen erittelyn lisäksi.

Tutkimuksen tuloksien perusteella voidaan todeta vuokratyön käytön olevan yhteydessä yhteisen ja toimivan työyhteisön muodostumiseen. Tutkimus osoitti, että vuokratyöntekijöille työyhteisö määrittyy eri tavalla kuin käyttäjäyrityksen työntekijöille. Vuokratyöntekijöillä voi parhaimmillaan olla kaksi hyvää työyhteisöä, mutta tämän tutkimuksen empiirisestä aineistosta havaittiin vuokratyöntekijöille ja käyttäjäyrityksen työntekijöille muodostuneen omat toisistaan erilliset työyhteisöt.

Johtopäätöksissä esitetään, että vuokratyöntekijöiden asemaa tulisi parantaa, jotta eriarvoisuutta työntekijöiden välille ei pääsisi syntymään. Organisaatioiden tulisi kohdella omaa henkilöstöään sekä vuokratyöntekijöitä yhdenvertaisesti ja näin luoda yhtenäistä ja toimivaa ilmapiriä työyhteisölle. Tutkimuksen tärkeimpinä johtopäätöksinä voidaan pitää seuraavia: vuokratyö on yhteydessä työyhteisön muodostumiseen sen haasteiden sekä mahdollisuuksien kautta ja vuokratyö vaatii paljon kehittämistä, kuten tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen kohtelun edistämistä sekä omaa lainsäädäntöä.