ANO1- ja ENO1-geenien merkitys akuutissa lymfoblastileukemiassa

Abstract

Akuutti lymfoblastileukemia on erityisesti lasten pahanlaatuinen verisairaus, jonka ilmaantumishuippu on 2–5 ikävuoden kohdalla. Vaikka lapsipotilaiden ennuste onkin nykyisillä hoitomenetelmillä hyvä, ei aikuispotilailla saada yhtä hyvää vastetta hoitoihin. Akuutin lymfoblastileukemian etiologia on vielä jokseenkin tuntematon, mutta geneettisillä tekijöillä on todettu olevan vaikutus taudin puhkeamiseen. Tutkimuksen kohteena olevalla ANO1-geenillä on jo aiemmissa tutkimuksissa osoitettu olevan yhteys moniin syöpätauteihin ja heikompaan ennusteeseen. Myös tutkittavana olevalla ENO1-geenillä on todettu olevan ennusteellisia yhteyksiä useisiin pahanlaatuisiin sairauksiin, kuten rintasyöpään. ANO1:n ja ENO1:n merkitys akuutissa lymfoblastileukemiassa on kuitenkin vielä epäselvä, minkä vuoksi tutkimus aiheesta on tarpeellinen.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ANO1- ja ENO1-geenien ilmentymistä akuutin lymfoblastileukemian eri alatyypeissä sekä tutkia näiden geenien ennusteellista, diagnostista ja hoidollista merkitystä kyseisessä sairaudessa. Aineistona oli käytössä TARGET-data, jossa oli 161 tapausta ja Pohjoismainen aineisto, joka sisälsi 115 tapausta sekä panALL-geeniekspressiodatasetti. Aineistoista etsittiin tietoa geenien ilmentymisestä, valkosolujen määrästä sekä päätetapahtumista ja muista kliinisistä piirteistä. ANO1- ja ENO1-geenit jaettiin matalan ja korkean geeniekspressiotason ryhmiin. Tilastollisessa analyysissa oli käytössä IBM SPSS Statistics 29.0., jonka avulla aineistoista laskettiin tapahtumavapaat selviytymisajat ja kokonaiselossaoloajat sekä piirrettiin boxplot-kuvaajat geenien ilmentymisestä akuutin lymfoblastileukemian eri alatyypeissä.

ANO1-geenin tapahtumavapaa elossaoloaika tai kokonaiselossaoloaika TARGET-aineistossa sekä Pohjoismaisessa datassa eivät kummatkaan olleet tilastollisesti merkitseviä. ANO1-geenillä ei siis tässä tutkimuksessa löytynyt olevan tilastollisesti merkitsevää vaikutusta akuuttia lymfoblastileukemiaa sairastavien ennusteeseen. ENO1-geenillä puolestaan on tilastollisesti merkitsevä vaikutus TARGET-aineistosta laskettuun kokonaiselossaoloaikaan. TARGET-aineistossa ja Pohjoismaisessa datassa ei kuitenkaan ole tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ENO1-geenillä ja tapahtumavapailla elossaoloajoilla. Kummankaan geenin kohdalla ei ole tilastollisesti merkitsevää eroa matalan ja korkean geeniekspressiotason ryhmillä valkosolujen määrässä diagnoosihetkellä.

Tutkimus osoittaa yhteyden vain ENO1:n korkean geeniekspression ja huonomman kokonaiselossaoloajan välillä akuutissa lymfoblastileukemiassa. Muissa analyyseissä tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ei löytynyt. Koska aiemmissa tutkimuksissa yhteys ANO1:n ja ENO1:n sekä syöpäsairauksien välillä on kuitenkin havaittu, tarvitaan jatkotutkimuksia etenkin akuuttiin lymfoblastileukemiaan liittyen.