Osallistamisen merkityksellistyminen kuntahallinnon toiminnassa

Abstract

Osallistaminen on yleistynyt suomalaisessa yhteiskunnassa 2000-luvulla, eikä sen merkitys kuntahallinnon toiminnassa osoita vähenemisen merkkejä. Päinvastoin voidaan puhua jopa osallistamistarpeen jatkuvasta lisääntymisestä. Tätä kehityskulkua on edesauttanut demokratian kipuilu: Kansalaisten kiinnostus politiikkaa kohtaan on vähentynyt, mikä on ilmennyt esimerkiksi laskeneena äänestysaktiivisuutena. Jotta demokratian ja julkishallinnon legitiimiys säilyisivät, toimijoiden on täytynyt luoda uudenlaisia keinoja, joilla kansalaisten ääni ja tahto saataisiin kuulluksi.

Tällöin kuvaan ovat astuneet osallistamisen eri muodot. Näiden osallistamisen toimenpiteiden asettuminen vuosikymmenien saatossa rakentuneeseen julkishallinnolliseen koneistoon ei kuitenkaan ole täysin yksinkertainen ja mutkaton prosessi. Sekä julkishallinnon arvomaailma että toimintaan vaikuttavat johtamistavat luovat mielenkiintoisen ja kompleksisen toimintakentän osallistamisen toteuttamiselle.

Tässä tutkimuksessa tarkastelu perustuu teoriaan osallisuudesta paikallishallinnon arvona sekä hallintoparadigmassa elävään tehokkuusajatteluun, sillä niiden kautta on mahdollista teoreettisesti kuvata edellä kerrottua kompleksista toimintakenttää. Tutkimuksen tarkoituksena on luoda lisää ymmärrystä tästä kompleksisesta suhteesta vastaamalla tutkimuskysymykseen: ”millä tavoin osallistaminen merkityksellistyy kuntahallinnon toiminnassa?”.

Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena, jonka kohteena on yksi suuri yli 100 000 asukkaan kunta. Muodostettu aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla haastatteluilla, joiden avulla on selvitetty kunnan kontekstissa osallistamisen merkityksellistymistä. Haastateltavat on valittu sillä perusteella, että heillä on asiantuntemusta tapauskunnan osallistamiskäytännöistä ja -kulttuurista. Aineiston analyysi on toteutettu teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen.

Tutkimuksen tuloksena muodostuivat neljä yläluokkaa, jotka kuvaavat osallistamisen merkityksellistymistä kuntahallinnon toiminnassa. Yläluokkia yhdistäviksi luokiksi teorioista on johdettu osallisuusarvo ja hallintoparadigma. Osallisuusarvo sisältää yläluokista kuntademokratian ja ymmärryksen osallisuuden arvosta. Hallintoparadigma taas sisältää yläluokista hallittavuuden ja organisaatiorakenteen. Näiden merkitysten kautta tutkimuksen päätelmäksi muodostuu kolmitasoinen malli osallistamisen syvyydestä. Osallistamisen merkityksellistymisen voidaan nähdä kumpuavan kunnan arjessa ja arvoissa mukana olemisesta sekä pohdinnasta, kuinka vahvalle osallistamiselle on kulloisessakin tilanteessa tarve ja miten sitä tulisi hallita. Lisäksi tutkimuksessa on tunnistettu jatkotutkimuksen tarve osallistamisen lakisääteisyyden merkityksestä sekä osallistamisen vaikuttavuuden mittaamisen keinoista.