Terveyspalveluiden saavutettavuus haja-asutusalueella: Ikääntyneiden asukkaiden kokemuksia palveluiden saavutettavuudesta

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia Pohjois-Karjalan haja-asutusalueella asuvien iäkkäiden kokemuksia terveyspalveluiden saavutettavuudesta. Aihe on ajankohtainen, sillä Suomessa on toteutettu sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus vuonna 2023, jolloin sote-palvelut siirrettiin kunnilta uusille hyvinvointialueille. Hyvinvointialueet ovat kuitenkin kohdanneet jo alkutaipaleellaan muun muassa taloudellisia haasteita, jotka voivat tulevaisuudessa johtaa sote-palveluiden supistamiseen ja keskittämiseen isoihin kaupunkeihin.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu aiempaan tutkimukseen ja tutkimuksen keskeisiin käsitteisiin. Teoria muodostuu saavutettavuus-käsitteen ympärille ja tarkastelee terveyspalveluiden saavutettavuutta alueellisesta, sosiaalisesta sekä tiedollisesta näkökulmasta. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan lisäksi maaseudun palveluverkkoa ja sen nykytilaa.

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena ja aineisto kerättiin teemahaastatteluin. Haastateltavia valikoitui neljä ja kaikki heistä olivat Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen piirissä haja-asutusalueella asuvia iäkkäitä. Haastattelut toteutettiin kasvotusten yksilöhaastatteluina. Pohjois-Karjala valikoitui alueeksi, sillä se on ensimmäisenä alueena Suomessa toteuttanut hyvinvointialue-mallia jo ennen sote-uudistusta. Alue on tutkimuksellisesti mielenkiintoinen myös sen vuoksi, että terveyserot Itä- ja Länsi-Suomen välillä ovat Suomessa merkittäviä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimuksen perusteella ilmenee, että iäkkäät kokevat terveyspalveluiden saannin kohtuullisen hyvänä alueellaan. Alueella toimiva kiinteä terveyskeskus mahdollistaa perusterveydenhuollon toteutumisen kohtuullisen välimatkan päässä. Haasteina terveyspalveluiden saavutettavuudessa koettiin muun muassa digitaalisten palveluiden käyttö sekä huoli palveluiden jatkuvuudesta tulevaisuudessa. Yksi suurimmista haasteista oli henkilöstöön ja kustannuksiin liittyvät resurssit. Etenkin lääkäripula koettiin yhdeksi suurimmiksi haasteiksi maaseudun terveyspalveluiden osalta.

Tutkimustulokset antavat osviittaa haja-asutusalueiden terveyspalveluiden tilasta ja siitä, kuinka iäkkäät asukkaat ne kokevat. Aihe on mielenkiintoinen myös jatkotutkimusta ajatellen. Jatkossa aihetta voitaisiin tutkia esimerkiksi hyvinvointialueiden näkökulmasta ja tutkia sitä, miten hyvinvointialueet mahdollistavat sote-palveluiden toteutumisen myös tulevaisuudessa haja-asutusseudun asukkaille ja millaisia toimia ne tekevät, jotta palvelut pysyvät saavutettavissa koko Suomen osalta.