Tekoäly ja työn muutos: Tekoälydiskurssit verkkokeskusteluissa

Abstract

Teknologian kehitys on vaikuttanut työhön useiden vuosisatojen ajan. Tällä hetkellä tekoäly tuo uusia mahdollisuuksia työn organisointiin ja tekemiseen. Työelämän tutkimuksen kentällä teknologian ja tekoälyn vaikutuksia on tutkittu muun muassa työllisyyden näkökulmasta. Tutkimuksen kohteena on ollut lisäksi teknologian ja tekoälyn vaikutukset työn sisältöön ja osaamisvaatimuksiin. Tässä tutkielmassa tutkin millaisia merkityksiä kansalaiset antavat tekoälylle työelämän näkökulmasta. Tavoitteenani on tuottaa tietoa siitä, millaisen roolin tekoäly saa tulevaisuuden työelämässä. Kandidaatintyöni teoreettisena viitekehyksenä on teknologian sosiaalisen rakentumisen malli, joka korostaa teknologian kehityksen suhdetta sosiaalisiin, kulttuurisiin ja poliittisiin tekijöihin. Teknologian sosiaalisen rakentumisen mallin mukaan teknologia kehittyy ja vakiintuu osaksi yhteiskuntaa, kun sosiaaliset ryhmät käyvät vuoropuhelua teknologian merkityksistä. Oleellista teknologisen tuotteen kehityksen ja vakiintumisen kannalta on se, kuinka paljon erilaiset tuotteelle annetut tulkinnat eroavat toisistaan. Kandidaatintyössäni sosiaaliseksi ryhmäksi on rajattu verkkokeskustelijat, jotka edustavat suomenkielisiä kansalaisia ja työntekijöitä. Tutkimusaineisto koostuu vuonna 2023 julkaistuista Yleisradion verkkoartikkeleiden kommenttiosioista. Verkkoartikkeleissa käsitellään tekoälyä ja sen vaikutuksia työelämään. Tutkimusmenetelmänä on diskurssianalyysi, joka perustuu ajatukseen sosiaalisen todellisuuden rakentumisesta kielenkäytön avulla. Diskurssianalyysin tuloksena muodostin neljä päädiskurssia, jotka ovat tuottavuuden diskurssi, tekoäly työn korvaajana -diskurssi, välineellistämisen diskurssi ja kritiikin diskurssi. Tekoäly työn korvaajana -diskurssin alle muodostin lisäksi kaksi aladiskurssia, jotka ovat inhimillisyyden diskurssi ja jatkuvan oppimisen diskurssi. Tuottavuuden diskurssissa tekoäly tulkitaan työn tuottavuuden lisääjäksi. Tekoäly työn korvaajana -diskurssissa tekoälyn nähdään korvaavan osan ihmisen tekemistä työtehtävistä, kun taas välineellistämisen diskurssissa tekoäly tulkitaan työnteon välineenä. Välineellistämisen diskurssissa korostetaan ihmisen toimijuutta suhteessa tekoälyyn. Kritiikin diskurssissa tekoälyyn suhtaudutaan epäilevästi ja diskurssissa erottuu huoli tekoälyn käytön turvallisuudesta ja tiedon paikkansapitävyydestä. Inhimillisyyden diskurssissa tekoälyä kuvataan inhimillisten piirteiden avulla ja sen tekemää työtä verrataan ihmisen tekemään työhön. Jatkuvan oppimisen diskurssissa tekoälyn uskotaan korvaavan keskitason työt, jonka seurauksena työn osaamisvaatimukset kasvavat ja työ jakautuu niin sanottuihin helppoihin ja vaativiin tehtäviin. Havaitsemani diskurssit heijastavat tekoälyyn liitettyjen tulkintojen moninaisuutta. Tekoälyn uskotaan lisäävän työn tuottavuutta ja se nähdään työtä sujuvoittavana työvälineenä. Toisaalta taas tekoälyn käyttö saa kritiikkiä eikä sen hyödyntämistä nähdä todennäköisenä työssä, jossa vaaditaan sosiaalista älykkyyttä ja vuorovaikutusta ihmisten kanssa. Tutkimustulokseni osoittavat, että tekoäly tulkitaan vielä monin eri tavoin. Tutkielma lisää tekoälystä käydyn keskustelun moniäänisyyttä sekä tuottaa tietoa siitä, millaisia tulkintoja kansalaiset tekevät tekoälystä työelämäkontekstissa.